lauantai 9. syyskuuta 2017

Häätanssi

Olen aikaisemminkin kertonut, että me ei olla Antin kanssa erityisen tanssi-ihmisiä. Päätettiin, että sen kummemmin stressaamatta tehdään häätanssista meidän näköinen, eli päätettiin, että ei edes yritetä liikaa. Emme harjoitelleet tanssiaskeleita, tai miettineet koreografioita. Mutta meille kummallekin oli tärkeää valita häätanssin laulu huolella. Haluttiin häätanssiksi joku laulu, mikä ei ole klisee. Mielessä oli monta kaunista rakkauslaulua, mutta ne kaikki oli niin suosittuja ja sen vuoksi myös ehkä liian kuluneita vaihtoehtoja meidän makuun.

8900-edit

Eräänä päivänä selasin instagramia ja löysin livesovituksen eräästä rakkauslaulusta, jonka sanat ovat todella kauniit ja kuvaa hyvin meidän tunteita toisiamme kohtaan. Laulun alkuperäinen versio on sellainen, että siitä ei saisi häätanssia tekemälläkään, tai ei ainakaan sellaista niin herkkää ja rauhallista, mitä me haettiin. Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että onneksi meillä oli bändi varattuna. Etsin livesovituksesta paremman version You Tuben kautta ja linkitin sen meidän bändillemme. Kysyin, että onnistuisiko heiltä oma sovitus kyseisestä versiosta ja sain vastaukseksi, että onnistuu. DJ ei olisi moiseen pystynyt.

Päätimme pitää häätanssin salassa hääpäivään asti kaikilta. Oli jotenkin hauska ajatus, että kukaan ei osannut arvata, minkä laulun tahtiin tanssimme. Se teki siitä häätanssista entistä henkilökohtaisemman.

8847-edit

Häätanssina meillä oli Jannika B:n Siva. Kyseinen rakkauslauluhan on Jannikan tekemä häälahja aviomiehelleen Toni Wirtaselle ja laulun sanat on ihan järjettömän kauniit. Täytyy myös sanoa, että meidän Matkalla -nimisen bändin tekemä sovitus oli todella kaunis, mulla meni oikein kylmät väreet tanssin aikana, kun laulu ja laulajan ääni olivat niin ihanat. Ja se, mitä dj ei olisi myöskään tehnyt, niin se ei olisi vaihtanut yhtä laulun sanaa, joka liittyi toiseen meille tärkeään kappaleeseen. Niin ihana, persoonallinen ja henkilökohtainen laulu häätanssiksi. Onneksi pikkusiskoni kuvasi lähes koko tanssin ja olen kuunnellut bändimme version uudestaan ja uudestaan... :)

Jannika B: Siva
Sinä vain olet mun
juhlien kuohuvaa
Sinä vain olet mun
sydämen humalaa
Ja vain sinun kanssasi
olen tuntenut magneetin voiman

Sinä vain olet mun
siltani tulevaan
Sinä vain olet mun
juoneni tarinaan
Ja vain sinun kanssasi
olen saanut kantavat siivet

Vannon sulle rakkauden
Kotkan lailla meistä taistelen
läpi hirmumyrskyjen
vuoksi meidän huomisen

Sinä vain olet mun
ikuinen täysikuu
Miä vain olen niin
hulluna sinuun
Ja vain sinun kanssasi
tahdon olla aikamme loppuun

Vannon sulle rakkauden
Kotkan lailla meistä taistelen
läpi hirmumyrskyjen
vuoksi meidän huomisen

Vannon sulle rakkauden
Kotkan lailla meistä taistelen
Koskaan lähde luotas en
Illan tullen sua mä aina suutelen
läpi unen suojelen
vuoksi meidän huomisen



Kuvat: Sarianna Valkama

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Hääpäivän kulku: tunnelmia juhlapaikalta osa 2/2

Ensimmäisen osan juhlapaikan tunnelmista voit lukea täältä!

Kahvien ja puheiden jälkeen oli aikaa vapaalle seurustelulle. Muistaakseni tässä vaiheessa otettiin yhteiskuvia myös kaasojen ja bestmanien kanssa, sekä perheen kanssa. Kun yhteiskuvat saatiin otettua, oli häätanssin vuoro ja alkoi bändin ensimmäinen setti.

Häätanssin suhteen oltiin päätetty, että ei edes yritetä mitään monimutkaisia askelkuvioita, eli simppelisti keinuen mentiin. Häätanssille omistan oman postauksen, joten siitä enemmän myöhemmin. Bändin ensimmäinen setti sisälsi muutaman perinteisen tanssilava biisin, jotka oltiin settiin otettu ihan vain siksi, että jos vanhempi väki haluaisi tanssia - vaan ei halunnut! Muutaman biisin aikana oli ihan tyhjä tanssilattia. Tämä onkin ainoa juttu jonka tekisin toisin häiden suhteen, eli jättäisin ne kappaleet pois kokonaan. Mutta niistä kun päästiin, niin tanssilattialla oli porukkaa joraamassa koko illan. :) Täytyy kyllä kehua, että bändi oli ihan huippu! Oon ollut monesti sellaisissa häissä, joissa bändin biisit ei vaan saa mua tanssilattialle. Meillä bändien kilpailutuksessa tärkeässä osassa oli bändien biisilistat. Muistan, miten meni oikein kylmät väreet, kun bändi lähetti meille listan meidän häitä varten kootuista kappaleista. Ei tarvinnut todellakaan pelätä, että omissa häissä ei huvittaisi jorata tanssilattialla. Meidän häissä soitti Matkalla niminen bändi ja se sai paljon kehuja myös vierailta. Setit oli monipuolisia ja musiikkia oli moneen makuun. Oli ehdottomasti yksi parhaista päätöksistä panostaa bändiin.

8845-edit


Ensimmäisen setin jälkeen käytiin vielä Antin ja valokuvaajan kanssa ottamassa muutama potrettikuva kauniissa ilta-auringossa. Potrettien lisäksi otimme vielä yhteiskuvan kaikkien vieraiden kanssa.

potretitilta

Ensimmäisen ja toisen setin välissä oli myös kimpunheitto, jonka nappasi yksi kaasoistani. Olin päättänyt, että sukkanauhan heittoa ei tule, tai ainakaan sitä ei minun mekon alta tongita. Olisihan sukkanauhan voinut sujauttaa laukkuun, mutta en ehtinyt ajatella asiaa toiminnan tasolle asti. Bestman ilmoitti, että naimattomat miehet jo venyttelevät ja valmistautuvat sukkanauhan heittoa varten, joten sukkanauhan tilalta lensi viehe.

9271-edit

Loppuillasta minulla ei ole juurikaan kuvamateriaalia, koska valokuvaajan päivä päättyi pian kimpunheiton jälkeen. (Blogia lukevat vieraat: lähettäkää mulle, jos teillä on jotain kuvamateriaalia. ;)) Mutta loppuilta meni aikalailla tanssilattialla joratessa. Mulla alkoi illasta flunssa jo painaa ja olo oli aika kipeä. Ääntä ei oikein lähtenyt ja muutenkin olo oli väsynyt. Päätin kuitenkin, että juhlin huoletta niin kauan, kuin bändi soittaa. Bändin toisen ja kolmannen setin välissä oli iltapalaksi lohisalaattia ja patonkia.

9044-edit
Tanssimisessa tuli KUUMA!

Bändi lopetteli puolenyön aikaan ja silloin päätimme jakaa kaason ja hänen miehensä kanssa taksin ja lähteä hotellille hääyötä viettämään. Taksin saapumisessa menikin ihan hyvä tovi, eli ehdittiin sanoa kiitokset ja heipat niille vieraille, jotka alkoivat poistua ja niille, jotka jäi juhlimaan loppuun asti. Kuulin toiselta kaasolta, että juhlat olivat olleet ihan railakkaat. Toki olisi ollut mukava jäädä pidempään juhlimaan omia häitä, mutta oli ihana päästä rauhoittumaan Antin kanssa hääyön viettoon.

Päivä meni aivan kamalan nopeasti ohi. Hääpäivälle osunut paha flunssa ei ollut este, vaan hidaste. Palveluntarjoajien kanssa kaikki meni hyvin, eikä päivästä jäänyt mitään hampaankoloon. Päivä sisälsi hieman jännityksen tunteita ja todella paljon rakkauden ja kiitollisuuden tunteita. 15.7.2017 oli tähän mennessä meidän elämämme onnellisin päivä.

Mielelläni olisin jakanut enemmän kuvia ja tunnelmia, mutta hääblogin huono puoli on se, että kuvissa on paljon muita ihmisiä, eli yritin valikoida sellaiset, joissa taustalla olevia ihmisiä ei kunnolla näy. :) Mutta toivottavasti nämä kuvat antoi vähän osviittaa juhliemme tunnelmasta!


torstai 31. elokuuta 2017

Häidemme kukat

Häiden kukkien suhteen tuntui alkuun, että hieman vieraalla maaperällä liikutaan. Itse kun en ole mikään viherpeukalo ja kukat kotiin tuon yleensä lähikaupasta. Tarjontaa kyllä tuntui olevan paljonkin ja olin ihan hyvin kilpailuttanut kukkapalveluita. Kilpailutukseni pyöri lähinnä alkuun Oulun keskustan kukkakauppojen ympärillä. Facebookissa Oulun hääkeskustelusta bongasin kehujen kautta Kukkakauppa Minna Ekdahlin. Selailin kuvia Minnan kukkatöistä instagramin kautta ja vakuutuin niistä, sillä kukkakimput ja muut olivat vain niin upeita. Otinkin Minnaan yhteyttä ja sovimme suunnittelupalaverin. Samalla minulle selvisi, että kukat toimitetaan haluttuun paikkaan, eli oli positiivista, että potentiaalisen kukkakaupan ei tarvinnut olla sellaisessa paikassa, että ne ehtii hääaamuna hakea itse.

Mulla oli ollut aikaa hakea inspiraatiota ja olinkin aika tarkasti selvillä siitä, mitä häidemme kukilta haluan, joten suunnittelupalaveri meni melko näpsäkästi. Tilasimme lopulta morsiuskimpun, heittokimpun, hiuskukat kaasoille harsokukasta sekä sulhaselle ja bestmaneille vieheet. Juhlapaikka hoiti juhlapaikan kukat, joten pääsimme sen puolesta helpolla. Juhlapaikan kukista täytyi päättää vain väri: punaista vai valkoista, mikä olikin helppo valinta, eli päädyimme valkoiseen.

7141-edit

7155-edit
Morsiuskimppu: ruusua, neilikkaa, pionia, harsokukkaa...
Saimme Minna Ekdahlilta kukkatoimituksen häiden aattona ja sain myös ohjeet siihen, miten ne säilyvät seuraavaan päivään parhaalla mahdollisella tavalla. Jääkaappisäilytyksellä kukat pysyivätkin hyvässä kunnossa ja kaikki kukat pysyivät mielestäni hyvinä läpi päivän. Kukkina käytettiin ruusua, pionia, neilikkaa ja harsokukkaa sekä vihreää väriä tuomaan eukalyptusta. Olin kyllä todella tyytyväinen Minna Ekdahlilta tilattuihin kukkiin ja erityisesti morsiuskimppu vain oli niin täydellinen. En ole raaskinut heittää sitä menemään, vaan kuivatin sen. Vielä pitäisi keksiä, että miten laitan kimpun esille nyt kuivattuna.

7288-edit
Kaasojen hiuskukat: harsokukkaa
8000-edit
Sulhasen viehe: ruusua ja harsokukkaa. Bestmaneilla oli samanlaiset ilman harsokukkaa.

7595-edit
Etualalla heittokimppu, samat kukat, mitä morsiuskimpussa!
Jotkut miettivät, että ottaisiko pelkän morsiuskimpun ja heittäisi sen illan päätteeksi. Täytyy sanoa, että onneksi otin heittokimpun, koska muuten kimpunheitto olisi jäänyt välistä. Mun morsiuskimppu oli nimittäin niin kaunis, että sitä en olisi raaskinut heittää. Toki heittokimppukin oli kaunis, mutta kun sen olin ottanut varta vasten heitettäväksi, niin mikäs siinä sitten. ;) Yksi kaasoista olikin onnekas ja nappasi kimpun!

Millaiset kukat teillä oli häissä tai millaiset kukat teille tulee?

maanantai 28. elokuuta 2017

Hääpäivän kulku: tunnelmia juhlapaikalta osa 1/2

Kun saavuimme juhlapaikalle, viimeiset vieraat olivat ehtineet juuri ennen meitä perille. Ihan liian kauan kukaan ei siis toivottavasti joutunut odottelemaan. Meillä oli perinteinen onnittelujono, vaikka se ehkä joidenkin mielestä tönköltä tavalta saattaa tuntua. Musta oli kuitenkin ihana vihdoin vaihtaa muutama sana jokaisen vieraan kanssa, kun se alkupäivä oli kuitenkin mennyt aikalailla omassa kuplassa kaasojen ja sitten myöhemmin myös Antin kanssa. Ulkona oli kaunis ilma, joten nostimme juhlapaikan pihalla maljat ja bestman avasi puheenvuoron. Siirryimmekin pian sisälle, jossa juhlapaikan väki toivotti vieraat tervetulleeksi, kertoi ruoka- ja juomajärjestelyistä ja muista käytännön asioista. Sitten vihdoin päästiin syömään, mulla kuitenkin jännitys ja hääkuplafiilis vaikutti ruokahaluun huonosti, vaikka ruoka olikin erittäin hyvää.

7587-edit

Tunnelma juhlapaikalla tuntui vapautuneen todella nopeasti ja hääbingo toimi kivana jäänmurskaajana. Meidän vanhemmat näkivät toisensa ekan kerran ja sukupöydässä sekoitettiin vähän pakkaa, mutta oltiin onnistuttu tekemään just hyvä ja toimiva istumajärjestys.

Ruokailun jälkeen meillä oli vuorossa potrettien ottaminen. Ajateltiin, että siinä on hyvä väli käydä ottamassa kuvat, kun juhlapaikan miljöö antoi ihanat puitteet kuvauksille, eikä kenenkään tarvinnut odotella meidän kuvaussessioita nälkäisinä. Fiksattiin kaasojen kanssa meikki ja hiukset kuntoon ja lähdettiin kuvailemaan. Potrettien ajaksi vierailla riitti tekemistä polaroid -vieraskirjan kanssa, joka näytti olevan onnistunut ohjelmanumero. Vierailla näytti olevan hauskaa kuvatessa. Oltiin nakitettu bestmanit ja osa kaasoista auttamaan vieraita, erityisesti vanhempaa väkeä polaroid -kameran kanssa, että saadaan varmasti kaikista vieraista muisto vieraskirjaan.

8002-edit


7831-edit


7777-edit

Kun potretit oli otettu, oli vihdoin aikaa seurustella vieraiden kanssa ihan kunnolla. Käytiin jututtamassa ihmisiä ja oli vain niin ihanan onnellinen fiilis - kaikki rakkaat samassa paikassa! :) Vapaan seurustelun ja oleskelun, sekä hääbingon lisäksi ohjelmanumeroina oli kenkäleikki, hääkakku ja kahvit sekä puheet.

Kenkäleikissä oltiin melko yksimielisiä ja viimeisen kysymyksen kohdalla saatiin vieraiden hämmästyksestä kuuluva "OOO!" ääni kajahtamaan. Kysymyksenä oli, että kumpi teki aloitteen ja kummatkin nosti kummankin kengän ylös. Meillä kumpikaan ei koskaan tehnyt varsinaisesti aloitetta, vaan tilanne eteni omalla painolla niin hyvin, että tässä sitä ollaan: naimisissa. ;)

8323-edit

Hääkakkua leikatessa emme polkaisseet, heitimme sen sijaan yläfemmat. Kaapin paikasta ei tässä talossa päätä kukaan yksin, vaan asioista keskustellaan yhdessä. ;) Olin muuten todella tyytyväinen PS Puistolta yhteistyössä saatuun kakkukoristeeseen, joka oli aivan ihana. Ja muistatteko kermakakkukriisin? Meidän kermakakku oli TÄYDELLINEN! Onneksi päätettiin ottaa juhlapaikan kakku, koska se oli todella hieno ja ihan mielettömän hyvää. Monet vieraat kehuivat ja kävi santsikierroksella.

kakkukollaasi


Kahvien loppupuolella oli puheiden aika. Puheet meille piti minun isä, kaaso ja bestman. Huomasi, että puheenpitäjät kyllä tunsivat meidät pariskuntana ja meidän tarinan aika hyvin. Puheista paljastui myös, että kihlauksen ajankohta oli ollut ihan täysin selvä asia sekä bestmanille että kaasolle, vaikka Antti ei siitä ollut kenellekkään etukäteen puhunut. Miten niin itsestään selvä vuosipäiväkylpyläviikonloppu? :D

Ja jottei tästä tulisi ihan metripostausta, niin postaus jatkuu seuraavassa osassa... :)

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Hääpäivän kulku: vihkiminen!

Hääpäivän jännittävin hetki koitti klo 14, kun oli vihkimisen aika. Meidät vihittiin Oulun tuomiokirkossa, joka on ehdottomasti upein Oulun kirkoista omasta mielestäni. Olimme sen verran ajoissa kirkon varaamisen suhteen, että saimme juuri sen vihkiajan, jonka halusimmekin.

vihkiminen3

Kun vihdoin kaarsimme kirkon pihaan hääautolla, valuivat vieraat vihdoin sisälle kirkkoon. Oltiin yritetty tuhlata aikaa ajelemalla ja odottelemalla, että ihmiset olisivat menneet edeltä kirkkoon, mutta koska liikettä ei tapahtunut useasta rundista huolimatta, niin ajateltiin, että väliäkös sillä, vaikka hääparin näkevätkin. Suunnattiin kirkolla suoraan morsiushuoneeseen odottelemaan ja kaasot tulivat katsomaan, että teipattu vannehame on kunnossa ja että mekko on muutenkin hyvin. Pappi tuli ottamaan allekirjoitukset todistajilta, eli kaasoilta. Meille kerrottiin, että vieraat on paikoillaan. Kaasot kävelivät edeltä hyvissä ajoin alttarin vasemmalle puolelle odottelemaan. Suintio sanoi, etä jos me vain ollaan valmiita, niin voidaan lähteä. Ja me oltiin valmiina.

Kävelimme yhdessä alttarille. Se tuntui kaikista luonnollisimmilta ja parhaalta vaihtoehdolta. Ja niin se olikin, paras mahdollinen vaihtoehto. Saattaminen alttarille ei vain tuntunut missään vaiheessa luonnolliselta ajatukselta siitäkään huolimatta, että myös isä on mulle tärkeä henkilö. Musta vain oli jotenkin ihana ajatus kävellä yhdessä koko käytävä kohti avioliittoa Antin vierellä. :)

vihkiminen1

Sisääntulomusiikkina meillä oli Melartin juhlamarssi, joka paremmin tunnetaan Prinsessa Ruususen juhlamarssina. Mä olen niitä tyttöjä, jotka on pienestä asti haaveillut joku päivä kävelevänsä alttarille kyseisen häämarssin tahdissa. Yleensä mun silmät kostuu, kun edes kuulen kyseisen kappaleen, mutta kirkossa ei tullut tippaakaan kyyneleitä. Taisi mennä jännityksen piikkiin, kun tuossa vaiheessa ei herkistynyt. Jännitystä toi se, kun mekko käyttäytyikin aika hankalasti kirkon käytävien mattojen vuoksi. Kun löysin oikean tavan kävellä mekon kanssa, pystyin jo keskittymään muuhunkin, kuin kävelemiseen. Katselin vieraita, yritin hahmottaa kaikki tärkeät kasvot. Pitkältä tuntunut käytävä menikin tosi nopeasti, joten en edes ehtinyt vilkaista Antin puolelle vieraita.

Meidän vihkikaava oli lyhyt ja ytimekäs. Emme halunneet edes virttä, koska meidän mielestä se on vähän kiusallista, kun kukaan ei kuitenkaan laula. Papin puheesta en hirveästi muista, keskityin aikalailla siihen, että muistan, milloin on mitäkin. Mutta pappi puheessaan toi esille asioita, jotka kävimme keskustelussa läpi kirkkoharjoituksissa: luottamus ja uskollisuus, yhteisen ja oman ajan tärkeys, huumori ja hassuttelu, meidän lemmikit ja asioiden jakaminen toiselle, myös niiden vaikeiden. Raamatun tekstistä kaasoista siskoni Aino luki Korinttiolaiskirjeen. Muistimme vaihtaa Antin kanssa suudelmat alttarilla oikeaan aikaan. Ja pian pappi jo antoikin vihkiraamatun, onnitteli meitä ja vihkiminen oli ohi.

vihkiminen2


vihkiminen4

Kommelluksilta ei vältytty alttarillakaan. Heti alttarille tullessa Antti astui mun helman päälle ihan kunnolla - niin, että tunsin sen mekon yläosassa asti. Yritin Anttia vaivihkaa tökkiä käteen, että huomaa nostaa jalkansa ja aika kauan menikin, ennen kuin Antti huomasi nostaa jalkaansa. Toinen kommellus sattui sormuksia vaihtaessa. Antille tuli valkokultainen vihkisormus hopeisen kihlasormuksen tilalle. Mun sormus meni ongelmitta oikeaan sormeen, mutta Antin nimettömään sormusta laittaessa sormus ei ihan niin sujuvasti mennytkään. Kuiskasin huvittuneena Antille, että se ei mene. Antti vähän avitti ja sormus saatiin sormeen. Kaasot ei ainakaan noita kommelluksia huomannut, en sitten tiedä muista vieraista... :D Mutta ei se niin justiinsa ole!

Poistuimme kirkosta Toivo Kuulan häämarssin tahtiin. Sama häämarssi on muuten soinut myös vanhempieni vihkitilaisuudessa. Täytyy muuten mainita, että emme halunneet hifistellä musiikkivalinnoissa, koska meidän mielestä häämarsseista löytyi kauniita ja hyviä vaihtoehtoja tarpeeksi.

Poistuminen meni paljon rennommin, kuin sisääntulo: tiesin, miten mekko käyttäytyy ja olin niin mielettömän onnellinen ja iloinen: pelkkää hymyä. Olinhan sentään naimisissa elämäni miehen kanssa!

vihkiminen5


Menimme morsiushuoneeseen odottamaan, että vieraat pääsee ulos. Kaasot tulivat hakemaan saippuakuplat ja kehui, että hyvin meni vihkiminen. Fiilisteltiin hetki kahdestaan ja lopulta bestman ilmoitti, että kaikki on valmiina. Kirkosta poistumiseen oltiin valittu perinteiset saippuakuplat. Onneksi ei satanut, niin kuplat pääsi oikeuteensa ja ne näytti kyllä kivoilta myös kuvissa. Olin etukäteen miettinyt, että jos sataa, niin kuplat on aika turhia siinä vaiheessa.

vihkiminen6

Hyppäsimme hääauton kyytiin ja vieraat hyppäsivät kyyteihinsä, osa ennalta tilattuun yhteiskyytiin. Matka jatkui kohti juhlapaikkaa. Tässä vaiheessa tuli taas yksi pikku sattumus matkaan. Bestman ilmoitti mulle, että mun vanhemmat olivat unohtaneet meidän vara-avaimen kotiinsa ja heidän oli tarkoitus käydä ruokkimassa kissat. Mun ja Antin molempien avaimet oli hotellilla. Vanhemmat ajattelivat käydä kotoansa hakemassa meidän vara-avaimet, käydä ruokkimassa kissat ja tulla sitten juhlapaikalle, mutta koska mun ja Antin mielestä fiksumpi vaihtoehto oli, että vieraat odottaa hääparia, eikä hääpari vieraita, niin ei muuta, kuin muutos suunnitelmiin. :D Haettiin hotellilta avaimet ja pyydettiin hääauton kuskia ajamaan meidän kotipihaan. Antti kävi ruokkimassa kissat kotona ja sen jälkeen korkattiin skumppa ja matka jatkui kohti juhlapaikkaamme Martinhovia. ;)

Seuraavissa hääpäivän kulkupostauksissa päästään jo hääjuhlan kulkuun! :)

Kuvat: Sarianna Valkama

lauantai 5. elokuuta 2017

Hääkampaus

Hääpäivän kulku -postausten väliin on hyvä postailla taas morsiamen tyyliin liittyen. Tällä kertaa vuorossa on hääkampauksen esittely. Aikaisempia morsiamen tyyliin liittyviä postauksia pääset selailemaan tästä.

Hääkampauksen minulle teki ihana kampaajani Elisa LS-Stylestä. Oon käynyt Elisan asiakkaana jo pitkään ja mimmi on kyllä alansa rautainen ammattilainen, joten luonnollisesti halusin, että Elisa tekee mun hääkampauksen. Alettiin hyvissä ajoin suunnitella hiusten värimaailmaa ja lähetin myös hyvissä ajoin inspiraatiokuvaa kampauksesta, jonka tyyppisen haluan. Jos nämä hiusaiheiset postaukset matkan varrelta kiinnostavat, niin niitä pääset lukemaan tästä.

Hääviikolla tiistaina minulla olikin värjäysaika Elisalle. Otin ajan alkuviikolle, että hiukset ehtisi pestä muutaman kerran ennen hääpäivää. Laitettiin myös värjäyksen yhteydessä Olaplex, koska halusin, että hiukset on parhaimmillaan hääpäivänä. Olaplexin korjaavien vaikutusten lisäksihän se myös lisää hiusten kiiltoa ja värien intensiivisyyttä. Värjäyskäynnin yhteydessä suunniteltiin kampausta tarkemmin ja Elisa antoi mulle ohjeet lauantaita varten hiusten suhteen. Ja lopulta melkein neljän tunnin jälkeen kampaamosta poistui onnellinen morsian - väri oli täydellinen!

häähiukset2



häähiukset1

Lauantaina aamu alkoi sitten hääkampauksella. Hääkampauksen idea oli: niskanuttura, kiharaa, lettiä. En halunnut kiikuttamastani kuvasta täydellistä kopiota, vaan muutettiin vähän elementtejä, että kampauksesta tulisi vielä hienompi. Ja siitä tuli! Mä itse tykkäsin todella paljon kampauksesta, se vaan oli niin upea! Voi kuulostaa vähän omahyväiseltä tämä hiusten ylistäminen, mutta suurin kiitoshan hiusten upeudesta menee kampaajalle, joka ne laittoi hääkuntoon. Muutenkin hiukset on asia, josta ulkonäössäni tykkään ja mulle oli todella tärkeää, että hiukset ja kampaus näyttää hääpäivänä hyvältä, niin kai tuon tavoitteen onnistumista vähän saakin hehkuttaa. :) Joten isot kiitokset Elisalle.

hääkampaus1
Hiuskuvat Elisalta

7132-edit
Kuva: Sarianna Valkama

hääkampaus2
Kuva: Sarianna Valkama


Mulla oli alusta asti selvää se, että mulle ei tule huntua ja mun mekon tyyli oli sellainen, että siihen ei olisi sopinut kukat. Kampaukseen laitettiin koristeeksi Ninka Desingin mulle suunnittelema uniikki korukampa, joka sopi mun mielestä täydellisesti kampaukseen.

Mitä tykkäätte kampauksesta? Millainen kampaus teillä oli, tai millaista olette suunnitelleet?

torstai 3. elokuuta 2017

Ensikohtaaminen hääpäivänä ja first look -kuvaukset

Oltiin päätetty, että jos tilanne vain on rauhallinen, niin otetaan ehdottomasti first look -kuvat. Musta first look -kuvissa vaan on niin ihana tunnelma ja kuviin ikuistuu ne ilmeet, joita ei jännityksissään osaa itse painaa mieleen. Minähän olin toki Antin asukokonaisuuden nähnyt jo aiemmin, mutta silti ensikohtaaminen toi perhosia mahaan. Yö kun oli kuitenkin vietetty erillään ja tietenkin oli ihana vihdoin näyttää Antille mun ulkoasu, jota olin tietenkin etukäteen huolella suunnitellut ja valmiina meikissä, kampauksessa ja mekossa tunsin oikeasti oloni kauniiksi. Minä, joka normaalisti olen todella itsekriittinen.

Oltiin käyty katsomassa valokuvaajamme Sariannan kanssa hyvä spotti läheltä hotellihuonetta. Tarkoitus oli ottaa vain first look -kuvat ennen vihkimistä, sillä olimme päättäneet ottaa potretit juhlapaikalla vasta ruuan jälkeen, joten sen vuoksi emme ottaneet kuvia ulkona, koska olisi tuonut liikaa stressiä ehtiä kuvauspaikalle, joka olisi kauempana. Onneksi hotellista löytyi huoneen läheltä ihan kiva spotti, sellainen osittain lasinen käytävä.

Antti oli ollut valmistautumassa bestmaninsa luokse ja oltiin sovittu, että tavataan hotellilla 13.20-13.30 aikaan. Meillä oli kaikki mennyt odotettua nopeammin, joten meillä jäi oikeastaan tosi hyvin aikaa kuvauksille ja ne mahtuivat hyvin aikatauluun. Kun Antti vihdoin saapui hotellille, kaaso Pauliina haki Antin tavarat ja toi ne huoneeseen. Valokuvaaja meni Antin luokse ohjeistamaan kuvausten idean ja mun tehtävänä oli päättää, että kumman ilmeet mä haluan first look -kuviin ikuistuvan. Päätös oli helppo, eli Antin ilmeen halusin first look -kuviin.

Sitten, kun Pauliina kävi sanomassa mulle, että kaikki on valmista, alkoi jännittää taas ihan pienen hetken ajan. Vihdoin pääsin näkemään Antin ja vihdoin päästäisiin yhdessä valmistautumaan vihkimiseen. Kun vihdoin näin Antin, koin ihan mielettömän rakkauden, onnen ja ihastuksen tunteen ja meinasin myös ihan herkistyä: ääni ehkä vähän rikkoutui, mutta ei mennyt pillittämiseksi kuitenkaan.

Ja kun jotkut miettivät, että kannattaako ottaa first look -kuvia, niin ehdottomasti kannattaa! Kuvaukset ei loppujen lopuksi vie paljoa aikaa, vaikka varsinaiset potretit kuvattaisiin myöhemmin. Mä itse ainakin niin rakastan meidän first look kuvia ja niiden sellaista ujon herkkää ja rakastunutta tunnelmaa. Ihan kaikkia kuvia en halua kuitenkaan ensikohtaamisesta jakaa, mutta tässä muutama mun lemppari. :)

7187-edit


7191-edit
Kuvat: Sarianna Valkama


Kuvausten jälkeen hypättiin yhdessä meidän hääauton kyytiin ja tuossa tilanteessa sattui pieni onnettomuus. Yksi pieni vinkki, hyvät morsiamet: älkää ostako vannehametta kiinakaupasta. Älkää ainakaan, jos ette halua stressata sen kestävyyttä hääpäivänä. Mun äiti ja sisko oli joutunut jo ompelemaan etukäteen vannehametta, joka oli lähtenyt purkaantumaan, mutta hääautossa ennen lähtöä jouduttiin paikkailla vannehametta vielä vähän maalarinteipillä. :D Onneksi se vannehame ei näkynyt minnekään koko päivänä. Kuulin myöhemmin Antilta, että siinä kun pakkauduttiin autoon ja paikkailtiin mun vannehametta teipillä, oli vastapäiseltä pizzeria Cantinan terassilta itse Lauri Tähkä seuraillut meidän tilannetta. :D Jos tulevana suvena sä olisit mun morsian...

Autolla tehtiinkin muutama rundi keskustassa aikaa tuhlatessamme, sillä oltiin oltu mietittyä aikataulua paljon nopeampia. Oli hauskaa, kun nähtiin autossa monen vieraan menevän kohti kirkkoa, mutta kukaan ei hoksannut meitä. Kun jännitys oli jo rauennut ensikohtaamisessa ja istuttiin yhdessä hääautossa, oli niin rauhallinen ja ihana tunnelma, tuleva vihkiminen ei jännittänyt yhtään.

Seuraavassa hääpäivän kulku -postauksessa onkin vuorossa vihkiminen! Miten te lukijat, otitteko tai otatteko first look -kuvia?