keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Morsiuskuntoon: 10 viikon loppurutistus

Viikonloppuna käytiin mun personal trainerin Sallan kanssa vähän läpi tilannetta, eli missä mennään ja mihin vielä tähdätään. Mielenpäällä mulla on nyt enimmäkseen ollut ärsytys. Mua ärsyttää, että tämän kevään treenaamiset on ollut hyvin katkonaisia. Oon sairastellut enemmän ja vähemmän, eli aina, kun olen päässyt treeneissä hyvään vauhtiin, niin hyvä treeniputki on katkennut melko nopeasti. Toivotaan, että pysyn tämän loppuajan terveenä, eikä treenaaminen enää esty. Mutta tosiaan - onneksi kunto ei ole ottanut ainakaan takapakkia. Sairasteluista huolimatta olen yrittänyt pitää ruokavalion hallinnassa siinä ihan hyvin onnistuen.

Mutta nyt on tosiaan jäljellä enää 10 viikon loppurutistus kohti morsiuskuntoa, sitten homman pitäisi oikeastaan olla kunnossa. Sen vuoksi vähän päivitettiin ravinto-ohjelmaa ja treeniohjelmaa. Tykkään ite ihan hirveästi siitä, kun saa uudet ohjeet kouraan. Se nostaa motivaatiota aina ihan uudella tavalla.

Ravinto-ohjelmaan tuli muutoksena vuoroviikot korkeahiilarisella ruokavaliolla ja matalahiilarisella. Nyt mulla on käynnissä eka hiilariviikko. Kaloreita hiilariviikolla on 1700, eli edelleen alle kulutuksen, mutta tietenkin vähän jännittää, että miten kroppa käyttäytyy, kun hiilarimäärää nostettiin. Toisaalta myös jännittää matalahiilariset viikot sen kannalta, että miten mieli käyttäytyy. :D Mutta syöminen on kivaa ja hyödynnän hiilariviikkoa nyt treenipsyykkaukseen: treenin on pakko kulkea hyvin, kun hiilareita saa hyvin.

Snapchat-153342751 (1)
Ppst! Tiesithän, mua voi seurata snapchatissä nimimerkillä efmmi!

Treeniohjelmaan muutoksina tuli siirtyminen kolmijakoisesta treeniohjelmasta nelijakoiseen treeniohjelmaan. Lisäksi treeniohjelmaan kuuluu 1 plyotreeni sekä kolme intervalleina tehtävää aamuaerobista. Nyt todella toivon, että kun pääsen hyvin alkuun treeneissä, niin keskeytyksiä ei tulisi.

Nyt sitten vain katsotaan, että miten kroppa ottaa ravinto- ja treenimuutokset vastaan. Haluan vetää mahdollisimman hyvin loppuun asti tämän projektin, motivaatio on korkealla. Paljon täytyy priorisoida, sillä kevät on täynnä juhlia, mm. vappua, juhannusta, muiden häitä ja synttäreitä, omat valmistujaiset, omat polttarit. Vapun ja juhannuksen pyrin selviytymään oman ruokavalion puitteissa, mutta omat valmistujaiset ja polttarit yritän juhlia ilman omantunnontuskia, onhan ne kummatkin häiden lisäksi yksiä ikimuistoisimpia ja tärkeimpiä juhlia elämässäni. :) Muut isommat juhlat menen sinne päin panostamalla siihen, että ruokavaliosta poikettaisiin vain sen yhden aterian verran.

Kyllä mulla on luotto sekä omaan valmentajaan, että omaan tekemiseen, eli hyvä tästä morsiuskunnosta tulee. Tässä on tehty jo pitkään muutoksia, ja nyt on enää niin vähän aikaa painaa eteenpäin! Tokikaan mun kroppaprojektit ei tyssää häihin, mutta yksi, iso ja pitkä, kroppaprojekti lähestyy loppuaan, niin onhan tässä odottavan innostuneet ja motivoituneet fiilikset!

Yhteistyössä: Fitverstas
Instagram: @fitverstas

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Sukunimen vaihtuminen ja identiteettikriisi

Ennen pääsiäistä teimme verkossa avioliiton esteiden tutkintapyynnön. Ajateltiin hoitaa homma hyvissä ajoin pois alta, kun esteettömyystodistus on kuitenkin neljä kuukautta voimassa. Verkossa tutkintapyynnön täyttäminen oli näppärää ja nopeaa, mutta hetkeksi pysähdyin sukunimi-kohtaan, eli siihen, jossa ilmoitettiin, miten sukunimen käy, kun avioliitto on solmittu...

Oon alusta asti ollut sitä mieltä, että yhteinen sukunimi tulee ja otetaan Antin sukunimi. Mutta tuossa vaiheessa, kun piti kirjoittaa niin sanotusti mustaa valkoiselle, niin alkoi epäilyttää ja vähän ahdistamaan. Vaikka edelleen olin sitä mieltä, että yhteinen sukunimi on kaikista paras ja miellyttävin vaihtoehto. Se kuitenkin luo sitä me -henkeä omalla tapaa ja toivottavasti joku päivä meidän perhe kasvaa ja kaikki jakavat saman sukunimen. Oli ihan lähellä, etten ruksinut vaihtoehtoa "puolisot pitävä oman sukunimensä" ja laittanut sillä vaihtoehdolla eteenpäin hakemusta Antille allekirjoitettavaksi.

weddingwho

Mutta kai se on ihan normaalia ja sallittua tuntea jonkinlaista haikeutta omasta, melko harvinaisesta sukunimestä luopumisesta? Jos on ollut hääpäivään mennessä lähes 28 vuotta Emmi P. ja yhtäkkiä sukunimi on joku ihan muu, niin kyllä sitä myös jonkinlainen identiteettikriisi tulee. Ja olen aikaisemminkin kertonut, että nykyisellä sukunimellä olen ainoa tämän niminen henkilö. Uudella sukunimellä löytyy kaimoja, varsinkin Ruotsista. :D

Me ollaan tietenkin tästä sukunimiasiasta puhuttu Antin kanssa. Antille olisi todellakin ok, jos pitäisin oman sukunimen. Mun vaikeaa, usein muiden toimesta väärinkirjoitettua sukunimeä, ei edes harkittu yhteiseksi sukunimeksi. Mutta tietenkin myös Antista yhteinen sukunimi olisi mieluisin vaihtoehto.

Eli sillä yhteisellä sukunimellä mennään. Valinta tuntui taas kerran oikealta, kun pääsiäisenä kävimme ravintolassa ja minun sukunimellä tehty pöytävaraus oli taas kerran väärinkirjoitettu. :D Ja jos Emmi P:n identiteetistä luopuminen tuo jonkinlaista haikeutta, niin ehkä on aika alkaa brändäämään ja rakentamaan mielessään uudella sukinimellä varustettua Emmiä ja sen identiteettiä. Vähän niinkuin uuden alku. ;)

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

100. POSTAUS SPESIAALI: Aikuisten kaverikirja

Ajatella, tämä on blogini 100. postaus! :) Mieletön määrä jaettuja ajatuksia teidän ihanien lukijoiden kanssa. Tämän kunniaksi saatte tutustua hieman minuun, morsiameen, blogihaasteena pyörineen aikuisten kaverikirjan muodossa.


Nimeni on: Emmi.
Jotkut tosin kutsuvat minua: ihan Emmiksi vain. On niin lyhyt nimi, että siitä ei ole tarvinnut ikinä vääntää lempinimiä.

Olen syntynyt vuonna: 1989 eli olen siis: 27 vuotta. Heinäkuun lopulla täytän 28.

Lapsuuskotini langallinen numero: 5546219 :D

Pienenä olin varma, että minusta tulee: Pappi. Motiivina oli se, että saa syödä ristiäisissä ja muissa juhlissa sitten paljon kakkua.
Mutta minusta tulikin: Vielä en osaa sanoa, mikä musta tulee lopulta isona, mutta ratkaisuasiantuntijan tehtävistä lähdetään liikkeille.

ttm
Melko tuore terveystieteiden maisteri

Täydellinen puoliso: On luotettava ja rehellinen ja hauska. Paras kaveri. Mulle on tärkeää, että puolison kanssa jaetaan samat arvot niin perhe-elämässä, kuin myös työelämässä ja että elämän onnellisten hetkien lisäksi yhdessä pystytään jakamaan myös ne surullisemmat hetket.

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: Todennäköisesti näkisin enemmän ystäviäni! Arjessa kun yrittää selviytyä velvollisuuksista, on kavereille liian vähän aikaa.

Harrastan nyt: Lähinnä vain kuntosalia ja lenkkeilyä.

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä: Meidän hääsoittolistaa. :D Sitä pitää kuunnella, miettiä onko biisit hyviä ja olisko jotain uusia biisejä lisättäväksi.

Noloin TV-ohjelma, josta pidän: Temptation Island. Piti ottaa Ruutu+ ihan sen takia, koska saa katsoa jaksoja ennakkoon. :D

Bravuurini keittiössä: Mikropuuro. Haha. Mä en todellakaan ole kovinkaan hyvä keittiössä, meillä Antti tekee aina paremmat sapuskat.

fitverstas8

Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun: en häpeä myöntää itkemistä, mutta kaikki surulliset eläinjutut surettaa.

Lapsuuteni lempilelu: Varmaan kaikki mun My Little Ponyt ja tarkoitan nyt niitä generaatio 1 poneja, jotka on paljon hienompia, kuin sen jälkeiset ponit. ;)

Lempilelu nykyään: Myyrä! Äiti toi mulle tuliaisena Prahasta söpön Myyrä -maskotin.

Salainen paheeni: Karkit!

Eikun se ihan oikeasti salainen paheeni: Haha. Joo, karkithan ei oo mun kovinkaan salainen pahe. Oikeasti salainen pahe... juoruilu? :D

IMG_8911

Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut: Asioilla on tapana järjestyä. Niin ärsyttävältä, kun tuo kuulostaa tilanteessa, jossa ei usko asioiden järjestyvän, niin tähän mennessä aina asiat ovat järjestyneet lopulta parhain päin. Aina. Ikäviä asioita on aina seurannut hetken päästä hyvät asiat.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Hääyö: Original Sokos Hotel Arina

Tällä kertaa ajattelin puhua vähän meidän hääyönviettopaikasta ja siitä, miksi päädyimme tiettyyn hotelliin ja huoneeseen. Hääyön meille tarjoaa Original Sokos Hotel Arina, josta isot kiitokset heille. :) Hotelli löytyy ihan keskeltä Oulua Rotuaarilta. Olimme jo ennen yhteistyökuvioita tehneet varauksen kyseiseen hotelliin samalla, kun teimme hotelliin kiintiövarauksen vieraita varten. Aikaisempaa kokemusta mulla ei tosiaan Oulun hotelleista ole, mutta Original Sokos Hotel Arinasta olen kuullut pelkkää hyvää, jonka vuoksi päädyimme varaukseen.

Vietän samassa huoneessa tosiaan myös häitä edeltävän yön yhden kaasoistani kanssa. Tähän ratkaisuun päädyimme käytännön syistä, sillä saan jo perjantaina raahattua kaiken tarvitsemani, jolloin hääaamuna ei tarvitse stressata kamppeista. Lisäksi mun kampaamo ja meikki sekä kukat sijaitsevat keskustassa, joten siitä on helpompi liikkua paikasta toiseen hääpäivänä, kuin kotoa 3,5 kilometrin päästä keskustassa. Lisäksi hotellilta vihkikirkolle on maksimissaan 400 metriä, mikä helpottaa siirtymistä kirkkoon. Kaason otan mukaan seurakseni, koska yksin olisi liian jännittävä yö edessä. :D

Meillä on varattuna Superior huone. Me koimme, että sviitillä emme loppujen lopuksi tee yhtään mitään, kun tulemme yöllä kahden jälkeen hotellille. Halusimme kuitenkin, että huoneessa olisi jotain spesiaalia, joten varasimme huoneen, jossa on sauna ja poreamme. Ai että, mitä luksusta. Sokos Hotel Arinastahan löytyy myös mielenkiintoisia teemahuoneita, esimerkiksi routa ja luonto, jotka ovat varmasti kivaa vaihtelua perinteiselle hotellihuoneelle. Teemahuoneista voit lukea lisää tästä. Erityisesti luonto -teemahuone näyttää romanttiselta ja hääyöhön sopivalta teemahuoneelta. :)

haamessut9

Sokos Hotellillahan ei ole mitään valmiita hääpaketteja, vaan parit saavat koota lisäpalveluista itselleen mieluisan setin. Lisäpalveluita on muun muassa aamiainen huoneeseen tarjoiltuna, kuohuviini joko vaahtokarkkien tai suklaan kera, myöhäinen huoneenluovutus ja erilaisia herkkulautasia. Me ajateltiin koota meille mieluisa paketti, johon kuuluu myöhäinen huoneenluovutus ja aamiainen huoneeseen. Lisäksi hääyölle otamme huoneeseen kuohuviiniä ja oululaista suklaata.

Ajateltiin, että kerrankin on hyvä syy ottaa vähän spesiaaleja lisäpalveluita hotelliyöpymiseen, koska normaalisti tyydytään hotelliyöpymisillä melko vähään. Tavallaanhan hääyö ei olisi edes välttämätön hotellissa, sillä samalla vaivalla pääsisimme kotiin nukkumaan. Meillä kuitenkaan häämatkasta ei ole hetkeen tietoakaan ja halusimme jotain arjesta ja ja normaalista hotelliyöpymisestä poikkeavaa. Saadaan edes vähän jotain erityistä ja erikoista kahdenkeskistä aikaa häiden jälkeen. Mä en malta odottaa, että saadaan viettää ensimmäinen aamu avioparina rennosti nukkumalla myöhään, nauttien kahdestaan aamiaista hotellihuoneessa ja kylpemällä ja saunomalla.

Missä te vietätte hääyön? Millä perusteella valitsitte hotellin ja huoneen?

lauantai 15. huhtikuuta 2017

3 kuukautta häihin ja pinna kiristyy...

Huh, nyt tuntuu, että H-hetki on ihan ovella. Ja se kyllä tuntuu mielenpäällä, eikä pelkästään positiivisessa mielessä. Tässä kolmen kuukauden postauksessa tulee valitettavan rehellistä tekstiä häiden järjestelyn varjopuolista.

Häiden järjestäminen on ollut tähän asti ihanaa ja oon ottanut kaiken todella rennosti. Mental breakdowneja ei ole oikeastaan tullut. Mutta nyt mun mieleen on hiipunut ihan mieletön stressi. Tässä on niin monta palasta, mitkä pitää saada toimimaan. Kaiken onnistuminen vaatii yhteydenpitoa eri palveluntarjoajiin ja tahoihin, eikä niitä vain pysty delegoimaan muille. Antille voisin delegoida yhteydenpidot kuljetuspalveluihin, mutta toisaalta mun sisäinen kontrollifriikki pelkää, että mitä jos asiat eivät hoidu oikein, kun niitä ei itse tee... Mutta pakko delegoida, muuten on liikaa vastuuta omilla harteilla. Lisäksi olen delegoinut hääohjelman kokonaan kaasojen ja bestmanien harteille. Sanoin, että mitä saa olla ja mitä ei saa olla, sen pohjalta saavat itse lähteä suunnittelemaan.

Lisäksi olen muutamaan otteeseen pysähtynyt miettimään, että ollaanko varmasti tarpeeksi mietitty sitä, että viihdytäänkö me omissa juhlissa, kun on pitänyt ajatella niin paljon vieraiden viihtymistä. Kun sanoin, että breakdowneja ei oikeastaan ole tullut, niin yhden kompromissin tekeminen tuli niin hampaat irvessä tehtyä omalta osalta, että oikein ärsytti. Haluan, että vieraat viihtyy ja että kaikilla on hyvä fiilis, mutta en halua tehdä kompromisseja niin paljoa, että lopulta omasta mielestä omat häät on ihan "plaah". Mutta tästäkin Antin kanssa puhuttiin ja tultiin siihen tulokseen, että nyt ajatellaan enemmän sitä, mitä me halutaan. Ihan esimerkkinä: jos yleinen käsitys on, että häissä täytyy olla paritanssia, mutta jos itsestä tuntuu lähinnä teeskentelyltä tanssia paritanssia musiikin tahdissa, josta en pidä, niin miksi meidän häissä niin edes tehtäsi?

Oon alkanut ihannoimaan ihan hirveästi naimisiin "karkaamista" ja pidän todella romanttisena tilanteita, joissa kaksi ihmistä ilman stressiä ja kauheita valmisteluita sanoo tahtovansa vain pakollisten todistajien läsnä ollessa. Se tärkein ei jää kaiken muun hässäkän varjoon. Kompromisseja ei tarvisi tehdä, voisi nauttia päivästä keskenään sellaisen illallisen parissa, johon ei arjessa olisi ikinä varaa ja panostaa yhteiseen matkaan.

3monthstogo
Kuva: Pexels

Tässä vaiheessa, kun kutsut ovat perillä ja kaikki niin lähellä, on turha enää perääntyä. Antilla on ollut koko ajan ihan eri fiilis. Se jaksaa hokea mulle, että tuskin jälkeenpäin kaduttaa ja että varmasti meidän päivä on ihan mahtava, ikimuistoinen ja me viihdytään.

Älkää ymmärtäkö kuitenkaan väärin. Kyllä mulla on kutkuttavia ja ihania ajatuksia häistä, vaikka häiden järjestäminen on tällä hetkellä lähinnä stressaavaa ja ärsyttävää. :D Tiedän, että mun häälook on upea ja omanlainen, enkä malta odottaa, että näemme ensimmäistä kertaa 15.7.2017 toisemme. Tänään kävimme ostamassa Antille puvun ja ai että, miten komean miehen kanssa saan kävellä alttarille. Sulhanen tuntuu edelleen parhaalta mahdolliselta ja meillä on niin huippu porukka kasassa häiden avustajien suhteen, joiden ansiosta saamme olla hääpäivänä stressaamatta ja joiden kanssa on huippua jakaa meille tärkeä päivä. Ja varmasti se, kun seisotaan alttarilla ja sanotaan tahtovamme, tuntuu se tilanne sitten ainoalta oikealta ja parhaalta mahdolliselta.

Miten muut morsiamet? Alkaako pinna jo kiristyä? :D Onko kellään muulla tullut tai ollut häiden lähestyessä samanlaista stressipöljäilyä, kuin mulla?

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Wine O'Clock!

Pienen blogihiljaisuuden jälkeen jälleen täällä! Mulla on aika kulunut uuden arjen totuttelussa, reissaamisessa ja lepäillessä. Vietin huhtikuun ensimmäisen viikonlopun hervottoman hauskoissa merkeissä Helsingissä loistoseurassa ja viime viikolla työpäivien jälkeen aika kului sohvan pohjalla. Liekkö Helsingin Ouluakin kylmemmät ilmat otti ja vilustutti minut, joten täytyi lepäillä, ettei tauti olisi päässyt yltymään pahemmaksi.

Räkätauti ehti parantua kohtuuhyvällä tuloksella lauantaihin mennessä ja hyvä niin, koska viikonlopuksi meille oli sovittu viininmaisteluiltamat kaasojen ja bestmanien kesken. Tarkoituksena oli siis maistella viinejä ja löytää hyvät hääviinit. Kaasoista kaikki ja bestmaneistä toinen pääsi paikalle, eli meillä oli hyvä raati kasassa. ;)

haaviinit1

Viinit valikoitiin Alkosta hyödyntämällä ihan asiakaspalvelua. Täytyykin antaa ihan julkisesti palautetta Oulun Raksilan Alkon iloiselle naismyyjälle, joka oli ihan liekeissä meitä palvellessaan. :D Varmaan mukavaa vaihtelua, kun joku kysyy jotain muutakin, kuin että "missä on se pullo, jossa on X etiketti?". Saatiin kyllä todella hyvää palvelua ajan kanssa. Kerrottiin meidän menu ja sen perusteella kysyttiin suosituksia ja sitten saatiin paljon, PALJON, vaihtoehtoja.

haaviinit2


Ja täytyy kyllä sanoa, että onneksi kiikutettiin useampi erilainen viini, sillä kyllä niissä eroja oli. Me otettiin maisteltavaksi kolme eri valkoviiniä ja kaksi punkkua. Valkkareita otettiin siksi useampi, kun mulla on niistä enemmän mielipiteitä, ku punkusta. Punkusta osaan sanoa vaan, että onko hyvää vai pahaa. :D

haaviinit3


Me sitten oltiin laitettu lauantaina pöytä tarjoiltavista koreaksi ja istuttiin kuuden hengen porukalla alas maistelemaan viinejä. Ja täytyy sanoa, että raati oli yksimielinen! Kyllä tuosta porukasta erottui paha viini ja hyvä viini. Pullon perusteella hienoimmat viinit olisi ollut mun mielestä alun perin Kendermanns ja Finca Las Moras, mutta kumpikin oli mun mielestä pahaa. :D Eikä kumpikaan ollut kovinkaan suuressa suosiossa muun raadinkaan mielestä.

Meidän hääviineiksi päätyi tästä valikoimasta Piedemonte, joka tällaiselle ei-punkun ystävälle oli erittäin positiivinen makuelämys ja valkkareista Devil's Rock. Ja loppujen lopuksi ainakin punkkupullo oli alkuperäistä suosikkia paljon tyylikkäämpi. Kesähäissä käsittääkseni valkkari on yleensä enemmän suosiossa, mutta meidän ruoka on kyllä ehdottomasti enemmän punkkuruokaa, joten varmaan punkkua ostamme valkkaria enemmän. Ruokailua varten haluttiin viinit ehdottomasti pulloissa, mutta illaksi ostamme jonkin verran viinitonkkia, mahdollisesti jotain muuta, kuin ruokaviiniksi valittua viiniä.

Oli kyllä todella hauska ilta ja vaikka porukasta suurin osa näki toisensa ekaa kertaa, niin meininki oli todella rento. Osan porukasta kanssa jatkettiin iltaa Oulun yöelämään ja tuli pitkästä aikaa tanssittua kolmeen asti yöllä. :D Liian harvoin pääsee viettämään mukavaa iltaa noin huipulla porukalla, mutta siitä huolimatta oon onnellinen siitä, että hääviinit täytyy valita vain kerran elämässä...

Joko te olette löytäneet hääviinit? Miten oikeat viinit teidän häihin löytyi?

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Kohti morsiuskuntoa: motivaatiota musiikista

Ensimmäisenä motivaatiovinkkinä morsiuskuntoprojektiin haluan vinkata musiikin merkityksen treeniin ja treenifiilikseen. Mulle ainakin musiikki tuo treeniin valtavasti energiaa. Se herättelee ja saa paremmalle fiilikselle niissä tapaukissa, kun treenaamaan lähteminen ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Ja silloin, kun treenifiilis on ollut jo alun perin kohdillaan, niin musiikki nostaa fiilistä entistä korkeammalle.

Mun treenimusiikkifilosofia on se, että mitä kovemmat jumputukset, sen parempi treenibiisi. :D Eli tykkään treenatessa sellaisesta musiikista, missä on menoa ja meininkiä.

fitverstas5

Melkein parhaimmat treenibiisit oon löytänyt Les Millssin tunneilta. Erityisesti kärkeen kiilaavat Body Jam tunneilta tutut biisit. Jos ei ole mahdollista päästä fiilistelemään Les Millssin tuntien treenienergiaa tuovia soittolistoja tunneille, niin kannattaa inspiroitua selailemalla Les Mills tuntien tracklistoja tai etsiä soittolistoja esimerkiksi youtubesta tai spotifysta. Mutta jos on mahdollista päästä tunneille asti fiilistelemään, niin suosittelen! Itsellä on ryhmäliikuntatunnit jäänyt pitkäksi aikaa kiireiden vuoksi pois, mutta on kieltämättä hauska, kun kesken treenin tulee Body Jamista tuttu huippubiisi ja huomaa fiilistelevänsä nolosti musiikin tahdissa. Vielä en ole sentään vanhoja koreografioita alkanut jammaileen, vaikka parhaimmista biiseistä ne kyllä mielessä on. ;)

Niiden huippujen jumputusbilebiisien lisäksi tykkään fiilistellä treenatessa myös vähän rauhallisempia biisejä, jos niissä on motivoiva sanoma - näistä lemppareita löytyy lähinnä suomi hiphopin puolelta. Uniikin tikis ja Elastisen hallussa on kestosuosikeita treenimusiikissa. Pirteämpää bailumeinnkiä treeniin tuo Antti Tuiskun hitit.

Ja miten siitä musiikista treenaamisen yhteydessä saa sitten enemmän irti? Mun vinkki on, että hanki hyvät kuulokkeet. Mulla itsellä on käytössä JBL:n langattomat bluetooth kuulokkeet, jotka on kyllä todella hyvät. On mukava treenata, kun johdot ei ole tiellä. Toinen vinkki on, että tee tai etsi motivoiva soittolista salille. Oon itse koonnut Spotifyn kautta teille jaettavaksi Morsiuskuntoon 2017 -listan, ottakaa ihmeessä lista haltuun, mikäli kaipaatte inspiraatiota ja vinkkejä treenimusiikkilistalle. Mun soittolista löytyy tästä postauksesta ja blogin valikosta oikealta. :) Toivottavasti tykkäätte!



Millaista musiikkia te kuuntelette treenatessa ja miksi? :)


Yhteistyössä: Fitverstas
Instagram: @fitverstas