sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Valmistujaiset juhlittu, häitä odotellessa...

Huh! Nyt on 2017 kevään ja kesän omista juhlista toiset juhlittu. Eilen juhlittiin vihdoin minun valmistujaisia, muutama kuukausi jälkikäteen valmistumispäivästä. Minähän tosiaan luulin, että ehdin valmistua vasta 18.5., joten olin etukäteen päättänyt, että juhlat pidetään 20.5. Vaikka valmistuin jo maaliskuun lopussa, niin päätin pysyä päätetyssä päivämäärässä. Ja hyvä niin, eiliselle sattui oikein kaunis ilma valmistujaisjuhliin ja fiilis oli paljon keväisempi ja sopivampi valmistujaisjuhlille, kuin kevään lumisadepäivät.

fb
Kuusi vuotta sitten, kun juhlin pienimuotoisesti lähihoitajaksi valmistumista, juhlat vietettiin päivällä vanhempieni luona ja illalla kavereiden kanssa rennosti illanistujaisissa. Itse en siis hirveästi silloin nähnyt vaivaa juhlieni eteen. Nyt kuitenkin ajattelin, että haluan järjestää valmistujaisjuhlat kokonaan meidän omassa kodissa. Sukulaiset oli kutsuttu päiväksi ja kaverit illaksi.

valmistujaiset3

Ja täytyy sanoa, että onneksi häiden järjestelyssä asioita on ulkoistettu. :D Tarjoiltaviin sain apua äidiltä sen verran, että hän teki suolaiset tarjoiltavat, joten mun vastuulle jäi makeat tarjoiltavat. Ja kyllähän siinä meni kaksi kokonaista iltaa leipoessa työpäivän päätteeksi. Lisäksi aikaa meni tietenkin pitkin viikkoa järjestelyyn ja siivoamiseen, kun itse tykkään, että koti on siistissä kunnossa, kun juhlat järjestetään. On ihana, että häiden järjestelyssä ei tarvitse itse huolehtia syötävistä, siivoamisesta, meikkaamisesta eikä hiusten laittamisesta. :D Saa oikeasti vaan realta. Kovin homma on raahata kaikki tarvittava juhlapaikalle ja koristella. Toki myös juhlapaikan väki koristelisi meidän puolesta, jos ei itse jakseta sitäkään tehdä.


valmistujaiset5

valmistujaiset1


valmistujaiset4

valmistujaiset2

Mutta valmistujaiset oli oikein onnistuneet. Mulla oli todella hauska päivä ja ilta. Oli ihanaa, että kaikki tärkeät pääsivät paikalle ja sain aivan liian ihania lahjoja. Tarjoiltavat ja booli keräsi kehuja ja olin myös itse niihin tyytyväinen. Tuli juhlittua pitkästä aikaa myös itse rennommalla meiningillä, kun on niin monet juhlat juhlinut hillitysti ja vältellyt myös alkoholia. Mutta voin kertoa, että kyllä tuo rennosti juhliminen on kostautunut tämän päivän olossa, mutta onneksi oli sen arvoista.

Ja nyt voi keskittyä taas häiden järjestelyihin, kun sai valmistujaiset juhlittua onnistuneesti. Toki on pieni aavistus, että pian taas juhlitaan, mutta onneksi itse en ole niistä juhlista vastuussa... ;)

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Morsiamen asusteet: korut! + ARVONTA

Yhteistyössä: Ninka Design

Huh, voin vihdoin huokaista! Morsiamen asusteet on vihdoin kasassa. On kengät, takki varalta, laukun lainaan pikkusiskolta ja nyt on myös vihdoin korut kasassa! Postimies toi viikon lopulla mulle ihanaa postia ja vitsit mä hihkuin, kun avasin pakettia. Nyt paljastan teille hieman paketin sisältöä.

Mulla ei tule huntua, mutta halusin jonkun katseenvangitsijan hiuksiini. Kukat ei ehkä sovi tarpeeksi hyvin mekkoni ja kampaukseni tyyliin, joten hiuskoru sen täytyi ehdottomasti olla. Me Ninkan kanssa sumplittiin hieman yhteistyökuvioita ja hän ehdotti, että voisi suunnitella mulle uniikin korukamman. Ja tästäkös minä innostuin! Laitoin yhden inspiraatiokuvan liittyen mekkooni ja kerroin tulevasta kampauksesta ja lähetin mallikuvan kampauksesta. Niiden pohjalta Ninka lähti korua suunnittelemaan. Kerroin myös, mitä elementtejä korulta haluan ja mun mielestä lopputulos on ihana - mun uniikki hiuskoru! Kellään morsiamella ei ole just samanlaista.

ninkahiuskoru1
Upea, kaunis, ihana hiuskoruni!
Hiuskorun lisäksi tilaukseen lähti rannekoru. Kaulakorua mulle ei tule ja etsinnässä oli näyttävä, mutta ei liian överi rannekoru. Ninkalta löytyi mieluisa rannekoru, joka oli just sopiva mun ranteeseen. Mun mielestä rannekoru sopii tyyliltään myös hyvin hiuskoruun.

ninkarannekoru1


ninkarannekoru2


Ninkalta tilattujen korujen lisäksi multa löytyy valmiina korvakorut. Halusin korvakorut silleen, että saan sovitettua ne, koska mulla on korvareiät vähän epänormaalit. Otin ekat korvareiät 7 -vuotiaana, mutta mulla kasvoi lukko jotenkin korvareiän sisään ja ihoa ja siitä kun selvittiin (oli aika kivuliasta saada se lukko ihon alta pois), annoin korvareikien mennä vaan umpeen. Otin kuitenkin korvareiät uusiksi vanhempana, joten mulla on niin sanotusti kaksi reikää korvissa päällekkäin. Ja ne on sitten venynyt ajan myötä sen verran, että tietynlaiset lukot saan työnnettyä reiästä läpi kokonaan. :D Mulla korvakorut ei saa missään nimessä olla liian raskaat, koska se näyttää hassulta. Olin löytänyt korvakoruni aikaisemmin tänä keväänä Glitteristä.


glitterkorvakorut


Eli nyt on vihdoin korut kasassa. Ja olen itse todella tyytyväinen mun hääpäivän koruihin. Sopii mun mielestä hyvin kokonaisuuteen.Mitäs te tykkäätte?

Sain muuten Ninkalta myös teille jotain kivaa..!

ninkaarvonta

ARVONTA! Palkintona ihanat korvakorut. Arvontaan osallistut seuraavalla tavalla...
1. Kommentoi tähän postaukseen, millaisia koruja tykkäät käyttää juhlissa
2. Lisää kommenttin sähköposti osoitteesi
3. Osallistumisaikaa on 29.5.2017 asti!

Lisäksi Ninka tarjoaa teille alennuskoodin: häät2017!
Alennuskoodi on voimassa 31.12.2017 asti ja sillä saa 10 % alennusta tuotteista. Käyttäkää ihmeessä hyödyksi ihastuttaviin koruihin. :)

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Häiden järjestelyssä minut yllätti...

Budjetin paisuminen
En voinut arvatakaan, kun vuosi sitten meillä oli hahmoteltuna budjetti, että mitä kaikkea mahdollista siitä puuttuu ja miten se tulee paisumaan. Oli monta asiaa, mitä ei osannut huomioida tai mitä ei osannut priorisoida tärkeäksi juhlien tunnelman kannalta. Me kuviteltiin, että selvittäisiin nelinumeroisella budjetilla, mutta jokseenkin häpeillen voin kertoa, että kyllä se summa on tällä hetkellä viisinumeroinen. Mutta kerrankos sitä... Monesta asiasta ja ideasta on tingitty, mutta halutaan meidän näköinen juhla ja panostetaan nyt siihen. Isoimmat kulut ajoittuvat kesä-elokuulle, joten loppujen lopuksi rahanmeno ei ole hirvittänyt ihan niin paljoa, kun kuluja on tullut pikkuhiljaa. Mutta kuten täällä olen maininnut, niin olen miettinyt kyllä, että mitä kaikkea olisimme sillä rahamäärällä muuta saaneet. Mutta toisaalta, noita muistoja, mitkä meidän päivästä jää, ei edes saa rahalla. :) Panostetaan nyt sen verran, että ollaan tyytyväisiä.

Niin monet palaset, mitkä ovat päivän kannalta merkittäviä...
Tiesin kyllä, että häiden suhteen pitää olla niin moneen eri tahoon yhteyksissä, mutta silti jotenkin tuli yllätyksenä, kun pitää tosissaan olla ihan oikeasti todella monen eri tahoon yhteyksissä: pappiin ja kanttoriin, floristiin, valokuvaajaan, kuljetuspalveluihin bändin jäseniin, majoituspalveluihin, juhlapaikkaan... Ja lisäksi tietenkin on pidettävä häiden avustajat ajan tasalla.

Ja organisoijatyyppinä olen suurimman osan yhteydenpidoista palveluntarjoajiin ym. aloittanut, joten välillä ne tuntuu ns. minun taakalta, vaikka vastauksia ja viestejä Antin kanssa yhdessä mietitäänkin.
Olen kuitenkin päättänyt, että hoidan mahdollisimman paljon palavereja pikkuhiljaa touko-kesäkuun aikana, enkä jätä mielellään hirveästi mitään isoja palavereja viimeiselle kuukaudelle.

haatyllari1


Vaikeat vieraat...
Hoh hoijaa. Mä jotenkin kuvittelin, että päästäis helpolla vieraiden suhteen. Että kaikki ymmärtäis, että vieraslistan päättäminen on meidän käsissä. Ja että kutsut on tarkoitettu niille, joiden nimi kuoressa lukee. Ja että meidän pieniin häihin ei kutsuta sukulaisia, joiden kanssa ei edes olla tekemisissä. Mutta ei... Tämä on varmaan suurin syy, miksi mulla pinna kiristyy ja asiaa on turha edes yrittää selittää näille sukulaisille. Enkä muutenkaan koe, että olemme tilivelvollisia vieraslistasta sellaisista juhlista, joista 80% maksamme itse ja 20% saamme lahjana vanhemmiltamme. Se on vain fakta, että jokainen vieras maksaa lisää ja vieraan kohdalla puhutaan lähes 100€ kulusta, joka ei mielestäni ihan pikku summa ole. Sen takia me ollaan rajattu vieraslistaa, että saamme pitää juhlat, joissa on meidän lähimmät sukulaiset ja ystävät. Vaihtoehtona pienille häille olisi ollut se, että ei olisi edes pidetty hääjuhlia, joten harmittaa, että ne sukulaiset, jotka listalle on päätynyt, eivät ymmärrä olla tyytyväisiä siihen, että ylipäätänsä ovat kutsuttuja.

Kaikista inhottavinta on, kun kutsutaan itse vieraita meidän häihin asenteella "kyllähän sinne mahtuu!". Vielä inhottavampaa on kuulla välikäden kautta tällaisia ilmoittautumisia, jotka sisältää ihmisiä, joita ei ole edes kutsuttu... En sitten tiedä, oliko se joku looginen taktiikka, vai mikä, että ei muka uskallettaisi sanoa "ei". Kauhulla odottelen, mitä tulevan pitää, kun ilmoittautumisaikaa on vielä kesäkuun puoleenväliin...

Kuinka odottavan aika on pitkä...
Kuinka malttamattomasti olenkaan oikeasti odotellut koko tämän ajan meidän päiväämme! Varmaan lähes joka päivä häät on pyörinyt edes jollain tasolla mielessä, niin kovin minä sitä odotan. Odotan oikeasti eniten sitä, että saan aviomiehekseni tuon yhden ihanan. Joka ikinen kuukausi 15. päivä on hymyillen miettinyt sitä, että kuinka monta kuukautta enää on jäljellä. Huh, en tiedä, miten olisin kestänyt yhtään pidempää aikaa suunnitella häitä, tässä vajaassa 1,5 vuodessa on ollut ihan riittävästi odottelemista, ja tuosta ajasta vielä 2 kuukautta lusimatta. ;) Mutta kokoajan ollaan lähempänä meidän elämän yhtä parasta päivää.

maanantai 1. toukokuuta 2017

Morsiamen asusteet: valkoinen pitsibombertakki lämmikkeeksi

Ihanaa toukokuuta! Täällä vappua vietettiin todella "keväisissä" tunnelmissa. Aamupäivästä vappuaattona satoi lunta, tokikaan se ei onneksi jäänyt maahan asti. Mutta silti tämä kylmä kevät on aiheuttanut hämmästystä.

Mutta koska myös Suomen kesä on sellainen, että siitä ei voi koskaan tietää, niin täytyy varautua myös heinäkuiseen hääpäivään jollain lämpimällä, minkä voi pukea ylleen, jos on kylmä. Kirkossa ja juhlapaikalla en tarvitse mitään lämmikettä mekon lisäksi, mutta ulkona paikasta toiseen siirtymiset saattavat vaatia sitä. Tämän vuoksi tuli tehtyä yksi häihin liittyvä hankinta viime viikolla Cubuksen Big Smile Dayn alennuksia hyödyntämällä.

Ostin nimittäin itselleni jemmaan valkoisen pitsisen bomber takin. Mietin, että se voisi ajaa asiansa lämmikkeenä, jos sitä tulee hääpäivänä tarvitsemaan. Bolerot ei ole oikein mun juttu ja halusin muutenkin jonkun, jota käytän tosiaan vain niissä välttämättömissä siirtymisissä tilanteen mukaan. Mietin, että valkoinen pitsibomber on myös sellainen, että sillä voisi olla käyttöä myös häiden jälkeen kesäilloissa tai muissa juhlissa.

cubusbomber


cubusbomber3

Ihan hirveän paljoa alennusten jälkeen bombertakki ei keventänyt lompakkoa, hintaa jäi noin 35€. Lähtöhinta pyöri 50€ paikkeilla. Taas on yksi asia ostoslistalta hoidettu pois. Vielä puuttuu morsiamen asustelistalta paljon tärkeitä asioita, joita tässä pitkin kevättä ja kesää ostelen ja teille sitä mukaan esittelen. :)

Mitä lämmikettä teillä on varattuna viileneviin kesäiltoihin tai viileään kesäpäivään?

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Morsiuskuntoon: 10 viikon loppurutistus

Viikonloppuna käytiin mun personal trainerin Sallan kanssa vähän läpi tilannetta, eli missä mennään ja mihin vielä tähdätään. Mielenpäällä mulla on nyt enimmäkseen ollut ärsytys. Mua ärsyttää, että tämän kevään treenaamiset on ollut hyvin katkonaisia. Oon sairastellut enemmän ja vähemmän, eli aina, kun olen päässyt treeneissä hyvään vauhtiin, niin hyvä treeniputki on katkennut melko nopeasti. Toivotaan, että pysyn tämän loppuajan terveenä, eikä treenaaminen enää esty. Mutta tosiaan - onneksi kunto ei ole ottanut ainakaan takapakkia. Sairasteluista huolimatta olen yrittänyt pitää ruokavalion hallinnassa siinä ihan hyvin onnistuen.

Mutta nyt on tosiaan jäljellä enää 10 viikon loppurutistus kohti morsiuskuntoa, sitten homman pitäisi oikeastaan olla kunnossa. Sen vuoksi vähän päivitettiin ravinto-ohjelmaa ja treeniohjelmaa. Tykkään ite ihan hirveästi siitä, kun saa uudet ohjeet kouraan. Se nostaa motivaatiota aina ihan uudella tavalla.

Ravinto-ohjelmaan tuli muutoksena vuoroviikot korkeahiilarisella ruokavaliolla ja matalahiilarisella. Nyt mulla on käynnissä eka hiilariviikko. Kaloreita hiilariviikolla on 1700, eli edelleen alle kulutuksen, mutta tietenkin vähän jännittää, että miten kroppa käyttäytyy, kun hiilarimäärää nostettiin. Toisaalta myös jännittää matalahiilariset viikot sen kannalta, että miten mieli käyttäytyy. :D Mutta syöminen on kivaa ja hyödynnän hiilariviikkoa nyt treenipsyykkaukseen: treenin on pakko kulkea hyvin, kun hiilareita saa hyvin.

Snapchat-153342751 (1)
Ppst! Tiesithän, mua voi seurata snapchatissä nimimerkillä efmmi!

Treeniohjelmaan muutoksina tuli siirtyminen kolmijakoisesta treeniohjelmasta nelijakoiseen treeniohjelmaan. Lisäksi treeniohjelmaan kuuluu 1 plyotreeni sekä kolme intervalleina tehtävää aamuaerobista. Nyt todella toivon, että kun pääsen hyvin alkuun treeneissä, niin keskeytyksiä ei tulisi.

Nyt sitten vain katsotaan, että miten kroppa ottaa ravinto- ja treenimuutokset vastaan. Haluan vetää mahdollisimman hyvin loppuun asti tämän projektin, motivaatio on korkealla. Paljon täytyy priorisoida, sillä kevät on täynnä juhlia, mm. vappua, juhannusta, muiden häitä ja synttäreitä, omat valmistujaiset, omat polttarit. Vapun ja juhannuksen pyrin selviytymään oman ruokavalion puitteissa, mutta omat valmistujaiset ja polttarit yritän juhlia ilman omantunnontuskia, onhan ne kummatkin häiden lisäksi yksiä ikimuistoisimpia ja tärkeimpiä juhlia elämässäni. :) Muut isommat juhlat menen sinne päin panostamalla siihen, että ruokavaliosta poikettaisiin vain sen yhden aterian verran.

Kyllä mulla on luotto sekä omaan valmentajaan, että omaan tekemiseen, eli hyvä tästä morsiuskunnosta tulee. Tässä on tehty jo pitkään muutoksia, ja nyt on enää niin vähän aikaa painaa eteenpäin! Tokikaan mun kroppaprojektit ei tyssää häihin, mutta yksi, iso ja pitkä, kroppaprojekti lähestyy loppuaan, niin onhan tässä odottavan innostuneet ja motivoituneet fiilikset!

Yhteistyössä: Fitverstas
Instagram: @fitverstas

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Sukunimen vaihtuminen ja identiteettikriisi

Ennen pääsiäistä teimme verkossa avioliiton esteiden tutkintapyynnön. Ajateltiin hoitaa homma hyvissä ajoin pois alta, kun esteettömyystodistus on kuitenkin neljä kuukautta voimassa. Verkossa tutkintapyynnön täyttäminen oli näppärää ja nopeaa, mutta hetkeksi pysähdyin sukunimi-kohtaan, eli siihen, jossa ilmoitettiin, miten sukunimen käy, kun avioliitto on solmittu...

Oon alusta asti ollut sitä mieltä, että yhteinen sukunimi tulee ja otetaan Antin sukunimi. Mutta tuossa vaiheessa, kun piti kirjoittaa niin sanotusti mustaa valkoiselle, niin alkoi epäilyttää ja vähän ahdistamaan. Vaikka edelleen olin sitä mieltä, että yhteinen sukunimi on kaikista paras ja miellyttävin vaihtoehto. Se kuitenkin luo sitä me -henkeä omalla tapaa ja toivottavasti joku päivä meidän perhe kasvaa ja kaikki jakavat saman sukunimen. Oli ihan lähellä, etten ruksinut vaihtoehtoa "puolisot pitävä oman sukunimensä" ja laittanut sillä vaihtoehdolla eteenpäin hakemusta Antille allekirjoitettavaksi.

weddingwho

Mutta kai se on ihan normaalia ja sallittua tuntea jonkinlaista haikeutta omasta, melko harvinaisesta sukunimestä luopumisesta? Jos on ollut hääpäivään mennessä lähes 28 vuotta Emmi P. ja yhtäkkiä sukunimi on joku ihan muu, niin kyllä sitä myös jonkinlainen identiteettikriisi tulee. Ja olen aikaisemminkin kertonut, että nykyisellä sukunimellä olen ainoa tämän niminen henkilö. Uudella sukunimellä löytyy kaimoja, varsinkin Ruotsista. :D

Me ollaan tietenkin tästä sukunimiasiasta puhuttu Antin kanssa. Antille olisi todellakin ok, jos pitäisin oman sukunimen. Mun vaikeaa, usein muiden toimesta väärinkirjoitettua sukunimeä, ei edes harkittu yhteiseksi sukunimeksi. Mutta tietenkin myös Antista yhteinen sukunimi olisi mieluisin vaihtoehto.

Eli sillä yhteisellä sukunimellä mennään. Valinta tuntui taas kerran oikealta, kun pääsiäisenä kävimme ravintolassa ja minun sukunimellä tehty pöytävaraus oli taas kerran väärinkirjoitettu. :D Ja jos Emmi P:n identiteetistä luopuminen tuo jonkinlaista haikeutta, niin ehkä on aika alkaa brändäämään ja rakentamaan mielessään uudella sukinimellä varustettua Emmiä ja sen identiteettiä. Vähän niinkuin uuden alku. ;)

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

100. POSTAUS SPESIAALI: Aikuisten kaverikirja

Ajatella, tämä on blogini 100. postaus! :) Mieletön määrä jaettuja ajatuksia teidän ihanien lukijoiden kanssa. Tämän kunniaksi saatte tutustua hieman minuun, morsiameen, blogihaasteena pyörineen aikuisten kaverikirjan muodossa.


Nimeni on: Emmi.
Jotkut tosin kutsuvat minua: ihan Emmiksi vain. On niin lyhyt nimi, että siitä ei ole tarvinnut ikinä vääntää lempinimiä.

Olen syntynyt vuonna: 1989 eli olen siis: 27 vuotta. Heinäkuun lopulla täytän 28.

Lapsuuskotini langallinen numero: 5546219 :D

Pienenä olin varma, että minusta tulee: Pappi. Motiivina oli se, että saa syödä ristiäisissä ja muissa juhlissa sitten paljon kakkua.
Mutta minusta tulikin: Vielä en osaa sanoa, mikä musta tulee lopulta isona, mutta ratkaisuasiantuntijan tehtävistä lähdetään liikkeille.

ttm
Melko tuore terveystieteiden maisteri

Täydellinen puoliso: On luotettava ja rehellinen ja hauska. Paras kaveri. Mulle on tärkeää, että puolison kanssa jaetaan samat arvot niin perhe-elämässä, kuin myös työelämässä ja että elämän onnellisten hetkien lisäksi yhdessä pystytään jakamaan myös ne surullisemmat hetket.

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: Todennäköisesti näkisin enemmän ystäviäni! Arjessa kun yrittää selviytyä velvollisuuksista, on kavereille liian vähän aikaa.

Harrastan nyt: Lähinnä vain kuntosalia ja lenkkeilyä.

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä: Meidän hääsoittolistaa. :D Sitä pitää kuunnella, miettiä onko biisit hyviä ja olisko jotain uusia biisejä lisättäväksi.

Noloin TV-ohjelma, josta pidän: Temptation Island. Piti ottaa Ruutu+ ihan sen takia, koska saa katsoa jaksoja ennakkoon. :D

Bravuurini keittiössä: Mikropuuro. Haha. Mä en todellakaan ole kovinkaan hyvä keittiössä, meillä Antti tekee aina paremmat sapuskat.

fitverstas8

Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun: en häpeä myöntää itkemistä, mutta kaikki surulliset eläinjutut surettaa.

Lapsuuteni lempilelu: Varmaan kaikki mun My Little Ponyt ja tarkoitan nyt niitä generaatio 1 poneja, jotka on paljon hienompia, kuin sen jälkeiset ponit. ;)

Lempilelu nykyään: Myyrä! Äiti toi mulle tuliaisena Prahasta söpön Myyrä -maskotin.

Salainen paheeni: Karkit!

Eikun se ihan oikeasti salainen paheeni: Haha. Joo, karkithan ei oo mun kovinkaan salainen pahe. Oikeasti salainen pahe... juoruilu? :D

IMG_8911

Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut: Asioilla on tapana järjestyä. Niin ärsyttävältä, kun tuo kuulostaa tilanteessa, jossa ei usko asioiden järjestyvän, niin tähän mennessä aina asiat ovat järjestyneet lopulta parhain päin. Aina. Ikäviä asioita on aina seurannut hetken päästä hyvät asiat.