keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Kolkuttaa muutokset ovella...

Mä olen niin hämmentynyt. Nyt on vasta keskiviikko ja tällä viikolla on tapahtunut todella paljon. Voisi sanoa kliseisesti, että elämässä puhaltelee uudet tuulet. Vaikka tämä on hääblogi, niin morsiamena mun omakin elämä pakostakin näkyy täällä blogissa, joten tahdon jakaa teille myös muita elämässäni tapahtuvia asioita.

Ensi viikolla maanantaina aloitan uusien haasteiden parissa uudessa työssä. En todellakaan odottanut, että paikka tärppäisi! Mun mielestä haastattelu ei mennyt hyvin ja jäin katumaan tosi paljon vastauksiani, mutta ilmeisesti turhaan, koska sain paikan. Työ vastaa myös mun koulutusta ja voin sanoa, että olen todella onnellinen siitä, että pääsen oppimaan uutta ja tekemään haastavaa ja vastuullista työtä. Alkuun työ on puolenvuoden pesti, mutta sekin on jo pitkälle eteenpäin!

changepexels
Kuva: Pexels

Onnelliset uutiset eivät jääneet vain työpaikkaan. Laitoin tosiaan gradun laturiin tarkastettavaksi ja hyväksyttäväksi eilen ja tänään sain jo tiedon siitä, että gradu on jo arvosteltu. Sain toisiksi parhaan mahdollisen arvosanan - uskomatonta! Vaikka gradun arvosanalla ei loppujen lopuksi ole mitään väliä, niin se, että arvosana on 4/5, ei myöskään haittaa yhtään mitään. Ja kaiken lisäksi valmistun nyt kaksi kuukautta etukäteen. Olin tavoitellut 18.5 valmistumispäivää, mutta musta tulee terveystieteiden maisteri ensi viikon torstaina. Valmistujaisia juhlitaan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti vasta 20.5, silloinhan on hyvällä säkällä jo ihan kesä. ;)

Taas käännetään yksi sivu elämässä taakse ja jatketaan eteenpäin. Niin paljon ihania ja iloisia muutoksia. Olen käsittämättömän onnellinen tällä hetkellä.

Nyt tietenkin jännitetään, että irtoaako häitä varten muutama palkaton vapaapäivä. Jos ei irtoa, niin onneksi ollaan valittu paikka, jossa kaikki hoidetaan koristeluista asti, mikäli itse ei ehdi/halua. Huh. Mutta nuo on myöhemmän ajan murheita. :)

Kolkuttaa muutokset ovella.
Tää onni pelottaa,
mitä jos se katoaa?
Valvottaa, maailma kutittaa, se saa mut nauramaan, uuteen uskomaan.
Jannika B - Kuu kukkuu

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Kohti morsiuskuntoa: puolenvuoden muutos ja tulevaisuuden kuviot

Lupasin päivitellä lähiaikoina enemmän morsiuskuntoprojektin tilanteesta ja puolenvuoden muutoksesta. :) Nyt on aika tuoda esiin puolenvuoden muutos, sekä kertoa hieman tulevaisuuden kuvioista.

Kerroin tosiaan, että meillä on ollut puhetta valmennuksen jatkumisesta. Jatkan Fitverstaalla Sallan etävalmennuksessa kesäkuun loppuun asti. Jotenkin on sellainen olo, että vaikka kroppa on muuttunut tosi hyvin, niin kunto ei ole vielä omaan silmään valmis. Enkä myöskään jotenkin vielä halua jäädä yksin ilman valmentajan tukea toteuttamaan ja ylläpitämään muutosta. Tämähän tarkoittaa sitä, että saatte seurata morsiuskuntoprojektiani häihin asti! :D

Viime viikonloppuna otin vihdoin kuntokuvat. Kuvat otin vähän jännittyneillä fiiliksillä, kun helmikuu ei mielestäni mennyt parhaalla mahdollisella tavalla. Olin kuitenkin ennen kuntokuvia ehtinyt tehdä hyvinkin ryhtiliikkeen takaisin ruoka- ja treenirutiineihin. Kuvat sekä mitat yllättivät mut positiivisesti. Taas kerran kunto näyttää menneen eteenpäin! :) Itse asiassa näiden kuvien ottaminen aiheutti jännitystä myös sen vuoksi, koska kyseessä oli aikalailla puolenvuoden muutos. Aloituskuvat otin syyskuun alussa ja viimeisimmän kuvan nyt maaliskuun alussa.

6kkmuutos


Ja miltä tuo muutos sitten sentteinä näyttää?
Rinta: -5 cm
Vyötärö: -8 cm
Lantio: - 6 cm
Reisi: -6 cm
Paino: -3 kg

Sallakin huomautti mulle, että ei ole paljosta kiinni, että vyötäröltä on karistettu 10 cm. Tuo lukema on ihan parin sentin päästä kiinni - ajatelkaa mikä määrä rasvaa tuo on pois vyötäröltä? Ja täytyy sanoa, että nämä kuvat rinnakkain laitettuna itellä motivaatio nousi entisestään. En voi uskoa, että mä olen tuossa oikeanpuoleisessa kuvassa. Että olen todellakin tehnyt omalla toiminnallani ja Sallan ohjeita noudattamalla tuon muutoksen. Vasemman puolisessa kuvassa oli tilanne, jossa en viihtynyt kropassani yhtään, mutta en ikinä ajatellut, että todellakin olisin noin lihava ollut. Tuo kontrasti tämän hetkiseen kuntoon on niin iso, että nyt sen tajuaa.

Mullahan on tosiaan sellainen tilanne, että häämekko on roikkunut viime vapusta asti vaatehuoneessani. Mekko istui ihan täydellisesti jo ostohetkellä, mitä nyt pömppis ja selkäläskit vähän häiritsi. Puhuin ihan vasta yhdelle kaasoistani siitä, että harmittaa, ettei oikein ole ollut hyvää tilaisuutta sovittaa mekkoa. Kaaso kysyi multa, että pelottaako mua se, että mekko on jo liian iso. Naureskelin vaan, että en kai minä nyt niin paljoa ole pienentynyt. Mutta onhan tuossa paljon senttejä pois kropasta. Jotenkin sitä ei vaan oma pää pysy muutoksen perässä.

Onneksi mekon suhteen ei ole paniikkia, sillä olen varautunut korjausompelua budjetoidessani siihen, että lyhennyksen lisäksi mekkoa voi joutua myös kaventamaan. Nyöritys toki antaa jonkin verran varaa kiristykseen, mutta olkaimettoman mekon pitää istua just eikä melkein, erityisesti rintojen kohdalta. Uskon kuitenkin, että mekko näyttää muutoksen myötä entistä paremmalta mun päällä - mun vyötärö on kapeampi, pömppis varmaan pienempi ja muutenkin kroppa sporttisempi. Toukokuussa viimeistään mekko pitää kiikuttaa ompelijalle, eli tässä on vielä hyvin aikaa muokata kroppaa ja sitten voi yrittää pitää tuloksia hyvin yllä häihin asti.

puolivuottafitverstas
Ensimmäisessä yhteistyöpostauksessa olin kirjoittanut tavoitteistani näin:
"Mulla on tavoitteena muokata kroppaa morsiuskuntoon, johon olen tyytyväinen. Tällä kertaa en ole asettanut mitään pudotettavaa kilomäärää, vaan luotan peilikuvaan ja omaan fiilikseen kropasta. Ja mitä sitten haluan sieltä peilikuvasta nähdä? Naisen, jolla on sporttinen kroppa ja joka on kroppaansa tyytyväinen. Haluan kiinteytyä ja saada lihaserottuvuutta."

Miten olen omasta mielestäni onnistunut tavoitteissani? Oon edelleen tyytyväinen siitä, että en tosiaan asettanut mitään pudotettavaa kilomäärää, koska motivaatio olis lopahtanut melko nopeasti, koska mulla nuo kropan muutokset ei ole vaa'alla oikein näkynyt. Peilikuvasta katsoo kyllä jo sporttisempi nainen, joka on huomattavasti tyytyväisempi kroppaansa.

Mutta mitä haluan vielä maalis-kesäkuun aikana saavuttaa, niin haluan kiinteytyä entisestään. Alakroppa tuntuu kehittyvän hitaammin, kuin yläkroppa - siellä taitaa olla rasvat melko tiukassa kiinni. Jospa kovalla treenillä ja oikeanlaisella ruokavaliolla saisi kehitystä myös noihin ongelmakohtiin. Enkä pane pahakseni, jos vyötärö kaventuu vielä ja jenkkakahvat katoaa. ;)

Kevät ja kesä tuo varmasti omat haasteensa. Huhti-toukokuussa olisi useampikin viikonloppu, jolloin juhlittavaa olisi. Mutta koska joulukaudestakin selvittiin, niin selvitään tästäkin! Täytyy vain asettaa itselle etukäteen ne päivät, jolloin annan itselleni luvan nauttia juhlaherkuista ja hieman juhlajuomasta. Muulloin juhlitaan tiukemmalla linjalla.

Ajattelin, että vaikka projektini on kesken, niin puolenvuoden elämäntapamuutoksen jälkeen mulla on kuitenkin taskussa hurjasti vinkkejä ja ajatuksia elämänmuutoksen toteuttamisesta. Siitä, mikä auttaa, mikä motivoi ja miten selvitä arjesta. Tämän vuoksi ajattelin, että näiden mun omien kuulumisten lisäksi alan jakamaan teille enemmän erilaisia vinkkejä ja ajatuksia, jotka auttaa toivottavasti myös teitä muita samojen asioiden kanssa painivia, oli sitten kyseessä morsiuskuntoprojekti, tai mikä tahansa kuntoprojekti. Miltäs kuulostaisi?

Näillä eväillä mennään eteenpäin kohti loistavaa morsiuskuntoa (elämänkuntoa). ;)

Yhteistyössä: Fitverstas
Fitverstas @ facebook
Instagram: @fitverstas
Tmi Salla Hänninen @ facebook

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Täydellinen ja persoonallinen kakkukoriste

Postaus toteutettu yhteistyössä PS Puiston kanssa

Lupasin kertoa teille tällä viikolla asiasta, joka pelastaa jopa tylsän kermakakun. Kyse on nimittäin täydellisestä kakkukoristeesta, joka on meille personoitu! Saimme aivan upean kakkukoristeen blogiyhteistyön merkeissä PS Puistolta.

PS Puisto on saanut alkunsa kahden naisen puutyöharrastuksesta, josta lopulta on tullut heille heidän unelmiensa työ. PS Puiston tuotteet ovat suomalaista käsityötä ja tuotteissa käytetään materiaalina pääasiassa kestävää koivuvaneria - tuotteet sekä leikataan että maalataan käsin. Tuotevalikoimaan kuuluu kylttejä ja koristeita, joita voi hyödyntää esimerkiksi sisustuksessa tai sitten juurikin somisteina häissä!

kakkukoriste2

Olinkin haaveillut persoonallisesta kakkukoristeesta, jossa meidän nimet tai sukunimi on jotenkin esillä. PS Puiston kakkukoristevalikoimaa selatessa oli jopa hieman valinnanvaikeuksia sen suhteen, että mihin kakkukoristeeseen päädytään. Lopulta päädyimme kakkukoristeeseen kahdella nimellä/sanalla, tuotteeseen pääset tästä linkistä.

Tuotteen väriksi valikoimme valkoisen ja halusimme nimien väliin tulevasta sydämestä vaaleanpunaisen. Näihin kakkukoristeisiin oli erilaisia värivaihtoehtoja paljon. Lisäksi halutessaan voi valita glitteröinnin. Eli omilla valinnoilla saa juuri itsellesi mieluisan ja personoidun kakkukoristeen.

pspuistokakkukoriste
Tässä se on! Ja samalla "mystisen" A:n nimi paljastui. ;) Tästä lähtien A tuttavallisemmin blogissa ihan Antti vaan.

Lopulta kakkukoriste tuli viime viikolla postissa ja se oli juuri niin täydellinen, kuin olin ajatellutkin! Tämä jos jokin pelastaa kermakakkukriisin. ;) Taas yksi aivan ihana yksityiskohta meidän häihin. Kiitos PS Puisto!  

Minulla on myös teille kivoja uutisia! Eli sain PS Puistolta arvottavaksi 40€ lahjakortin!
Arvontaan voit osallistua seuraavilla ehdoilla...

1. Tutustu PS Puiston valikoimaan ja kerro tämän postauksen kommentissa, että mihin hyödyntäisit lahjakortin. PS Puiston nettisivuille pääset tästä linkistä!
2. Liitä kommenttiin sähköpostiosoitteesi!
3. Jos olet blogini lukija bloggerissa/bloglovinissa, sinulla on käytössä kaksi arpaa arvonnassa. Muistathan mainita myös tästä kommentissa!

Arvontaan voi osallistua 27.3.2017 asti! Onnea arvontaan! :)

torstai 16. maaliskuuta 2017

Häätuoksu - morsianten hullutuksia

Olen niitä ihmisiä, jotka yhdistää tietyt tuoksut tiettyihin hetkiin. Lisäksi olen kosmetiikkafriikki. Rakastan kosmetiikkaa, meikkejä, tuoksuja, hiustuotteita. Siksi olenkin miettinyt, että pitäisikö panostaa häätuoksuun. Häätuoksun ideahan on se, että sitä käytetään ensimmäisen kerran hääpäivänä, jolloin tuoksun tulee yhdistämään onnellisiin muistoihin hääpäivästä. Olisi ihana löytää joku raikas ja romanttinen tuoksu hääpäiväksi, jonka jälkeen tuoksun yhdistäisi aina yhteen elämäni tärkeimmistä päivistä.

haatuoksu
Tämän hetken lempparit hajuvesikokoelmasta

Mutta sitten toisaalta: olen maailman laiskin hajuvesien käyttäjä. Tähän varmaan vaikuttaa se, että en suihkuttele hajuvesiä omaksi ilokseni vain kotona ollessani ja siitä, että tähän mennessä olen ollut lähinnä sellaisissa työpaikoissa, joissa hajuveden käyttäminen ei ole suotavaa. Ja tämähän tarkoittaa sitä, että mulla on kaapeissa jo valmiiksi hajuvesiä. Olen kyllä elämäni aikana saanut käytettyä useamman hajuvesiputilon loppuun, mutta pullojen tyhjentymisessä kestää ikuisuus.

haatuoksu3
Tätä postausta varten penkoessani hajuvesiä löytyi myös hajuvesi, jonka olemassaolon olin unohtanut! :D

Sehän on toki vain positiivista, että edes jokin kosmetiikka ei kulu nopeasti, eikä hajuvedet mene miksikään muutamassa vuodessa, kunhan niitä säilyttää oikein. Sinänsä häätuoksun ostaminen ei välttämättä olisi niin järkevää, mutta voiko tälle häähulluudelle nyt enää mitään? ;) Vielä en ole edes joutanut pyöriä hajuvesiosastoilla etsimässä tuoksua. Mutta mikäli keväällä tulee vastaan täydellinen häätuoksuksi sopiva hajuvesi, niin jospa ostan itselleni valmistujaislahjaksi täydellisen häätuoksun?

haatuoksu2
Ja sitten toisaalta: en ole saanut edes noin pientä pulloa tyhjäksi?
Järki: "et tarvitse häätuoksua!"
Tunteet: "kyllä muuten tarvitset!"

Meinaatko hankkia itsellesi häätuoksun? Joko on tietty tuoksu mielessä?

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

4 KUUKAUTTA HÄIHIN!

Taas on aika mennyt ihan siivillä. Häihin on aikaa tasan 4 kuukautta!

4months

Häiden järjestely on edennyt nyt rytinällä. Viime viikonloppu käytettiin A:n kanssa kutsuprojektin parissa. Meidän kutsut ovat mun käsialaa, suunnittelin ne photoshopilla. Tavoitteena oli yksinkertainen mutta kaunis kokonaisuus ja onnistuin mielestäni siinä hyvin. Harmi, että kutsut kuuluvat siihen osa-alueeseen, jonka esittelen teille vasta häiden jälkeen. ;) Olimme jo helmikuun puolella teettäneet kutsut Monistolla ja voin vain suositella kyseistä paikkaa ja palvelua! Yhteydenpito oli todella nopeaa sähköpostitse ja kärsivällisesti neuvottiin kaikki mahdolliset asiat, joita halusin huomioida, ettei lopputulokseksi tule pikselimössöä. Ja täytyy sanoa, että lopputulos oli todella laadukasta, paljon parempaa, kuin edes uskalsin kuvitella! Hintaa yksipuoliselle A5 -kokoiselle kutsulle tuli 0,90€/kpl, eli todella edullista oli myös korttien teettäminen Monistolla. Ja nämä kaikki kehut eivät ole mainosta, vaan täysin omakohtaisia asiakaskokemuksia.

Kutsujen suhteen selvittiin siis räpeltämättä, mutta hääinfoprojekti oli oma työnsä. Mulla oli tarkka visio ja A oli ihana, kun hän ei turhautunut missään vaiheessa mun vision suhteen, vaan kokeiltiin yhdessä kärsivällisesti kaikki keinot ja saatiin mun ajatus lopulta onnistumaan. Halusin siis kaksipuolisena A5 kokoiset hääinfot ja koska meillä ei ole tulostinta, jolla saa kaksipuolista jälkeä automaattisesti, niin vaati vähän kokeiluja ja säätämistä tuo mun idean toteuttaminen. Ja seuraava homma oli puolittaa kutsut suoraan juuri keskeltä. A joutui maanantaina hakemaan meille paperileikkurin ja halvimman mahdollisen leikkurin kanssa sai muutaman kerran kokeilla, että löytyi se kohta, jolla se leikkaa A4 paperin suoraan keskeltä. Ja nämä hääinfot tulivat helmiäispaperille, joten voitte varmaan kuvitella, että muutama normaali paperi uhrattiin, ennen kuin siirryttiin tyyriimmän paperin käyttöön. ;)

kutsut


Ja olihan se käsin kuorien kirjoittaminenkin pieni työmaa! Mutta eilen saatiin kutsut maailmalle ja taas voidaan hengähtää. Loppuviikosta mennään katsomaan, että löytyisikö A:lle vihkisormusta! Meidän häiden järjestelyiden etenemistä pystyy seuraamaan tosiaan To Do -sivulehdeltä, josta voikin huomata, että asiat ovat häiden järjestelyiden suhteen hyvällä mallilla.

Tällä hetkellä tärkeimmät asiat, jotka puuttuu, ovat morsiamen ja sulhasen asusteet sekä sulhasen puku. Mutta nuo nyt ehtii hoitamaan vaikka huhtikuun aikana. :) Onneksi on vielä 4 kuukautta aikaa. Samalla alkaa tulla vähän haikea olo, mitä sitten, kun meidän pitkään odotettu päivä on ohi ja jäljellä on vain muistot? Uskon, että 15.7.2017 tulee kiitämään ohi todella nopeasti.

Miten teillä hääjärjestelyt etenee?

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Kompromissi hääkakku- ja karkkibuffetdilemmaan

Mulla vihdoin välähti viime viikolla! Mulla on häiden makeiden tarjoiltavien suhteen ollut ongelmia, joista olen myös tänne postaillut. Olen pohtinut, että tuleeko meille karkkibuffet vai ei tässä postauksessa ja kertonut kehittelemästäni kermakakkukriisistä.

Kun sain viime viikolla gradun pois kuvioista, niin mulla on vapautunut päähän vähän liikaa tilaa käydä läpi näitä elämän tärkeitä kysymyksiä. Ja olen tullut siihen tulokseen, että jos häiden tulee olla hääparin näköiset, niin sitten me panostetaan huippuun karkkibuffaan ja tylsään hääkakkuun!

cakepexels
Kuva: Pexels

candypexels
Kuva: Pexels

Ajattelin, että näin on helpointa. Kun kerran saadaan se hääkakku juhlapaikalta, niin päästään tavallaan helpolla. Ei tarvitse tilata kakkua muualta eikä miettiä kakkujen kuljetuksia ja mahdollisia kuljetuksesta aiheutuvia lisäkuluja ja/tai vaivaa. Vaikkakin se nyt tulee olemaan se tylsin mahdollinen mansikkakermakakku. Mutta mansikat ovat heinäkuussa parhaimmillaan ja tuo tylsä kakku on loppujen lopuksi monien mieleen. Ja tosiaan, itse en edes ole kakkuihminen. Söisin maksimissaan yhden palan kakkua ja tavallaan mulle on ihan sama, mitä kakkua on, kunhan se ei ole liian makeaa, eikä siinä ole marsipaania.

Sen sijaan, kaason lausahdusta lainaten mun erään ravintolaillan päätteeksi pohtimaan jälkkäridilemmaan,"sä olet kyllä aina ollut irtokarkkityttöjä" :D Kyllä. Mä olen karkki-ihmisiä. Mistään muista herkuista en niinkään välitä, mutta karkit... Eli päädyttiin siihen, että budjetoidaan hieman lisää karkkibuffetiin, mutta ei kuitenkaan lähellekään niin paljoa, mitä olisi kakun muualta tilaamiseen mennyt. Saadaan semmoinen mieluisa karkkibuffet, missä on sopivasti eri vaihtoehtoja ja minkä suunnittelu sai jo kuolan valumaan.

lightboxjuhlahumua3

Uskon, että tämä oli paras mahdollinen ratkaisu. Ensi viikolla paljastan yhden jutun, jonka avulla voin muistella tylsää kermakakkuakin lämmöllä. ;)

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Mitä kuuluu morsiuskunnolle?

Kuten muutama viikko sitten mainitsin, niin elämässä oli päällekkäin hirveän paljon muuta ajateltavaa, kuin häät. Samalla tuntui, että oma napa ei pyörinyt niin paljoa mielessä ja tavoitteena oli lähinnä selvitä haasteista repimättä liikaa ylimääräistä stressiä, joten myös morsiuskuntoprojekti oli muutaman viikon niin sanotusti taka-alalla.

Eli mitä se taka-alalla oleminen tarkoitti, niin treenit jäi valitettavasti vähäisiksi, mutta ruokavaliossa olen pyrkinyt pysymään kiinni mahdollisimman hyvin. Taas kerran kuitenkin tuli osoitettua, että tunteiden vaikutusta syömiseen olisi syytä miettiä. Mulla ei ole sitä ongelmaa, että söisin tunteisiini, vaan mulla on se ongelma, että ruokahalu katoaa ja ajatuskin ruuasta oksettaa. Valmentajani Sallan ohjeita olen kuitenkin yrittänyt noudattaa sen suhteen, että mitä tahansa kriisitilanteita tulee, niin kun pyrkii syömään mahdollisimman normaalisti ja pitämään arjen rutiineita yllä, niin on mahdollista selvitä hyvinkin vaikeista tilanteista.

Ja tähän väliin tahdon sanoa, että meillä ja mulla on kaikki hyvin. Kriisiä ja huolta aiheutti rakkaiden lemmikkien terveys, mutta nyt tilanne on hoidossa ja tästä toivottavasti selvitään, niin voidaan keskittyä paremmilla fiiliksillä kesän ja kevään odotteluun. :) Itse olen vain tunneihminen, joka ottaa jotkut asiat todella raskaasti ja koska ihminen on iso fyysinen, psyykkinen kokonaisuus, niin mulla nuo kriisitilanteiden kohtaaminen aiheuttaa haasteita, joista kuitenkin onneksi aina selvitään.

morsiuskuntoon

Helmikuun puoliväliin asti valmennus sujui entisellä, hyvällä mallilla, ennen kuin muut ajatukset sekoittivat päätä. Nyt kun asiat näyttää kaikin puolin elämässä valoisammalta, niin olen myös tehnyt ryhtiliikkeen sekä treenien, että ruokavalion suhteen. Nyt tavoitteena on syödä kakki, mitä ruokaohjelmassa lukee ja tehdä kaikki treenit. Mun elämä tulee myös mullistumaan ajankäytön suhteen, eli nyt viimeistään: NO excuses. :D Gradu on lähestulkoon pois päiväjärjestyksestä, eli mulla vihdoin vapaa-aika on vapaa-aikaa. Lisäksi tehtiin päätös yhteisen auton hankkimisesta, eli salitreeneille on helpompi päästä myös talvella - ei tarvitse varata enää 40 minuuttia salimatkaan.

Mutta mitä tähänkin muutaman viikon "ei niin täysillä" -jaksoon tulee, niin suuntahan on tästä vain ylöspäin. Olo on tietenkin löysempi, mutta mulla on vielä paljon aikaa hakea sitä loistavaa morsiuskuntoa ja ohjeita noudattamalla olo ja olemus kiristyy varmasti nopeasti. Tärkeintä, että en heittänyt tuona aikana elämää ihan risaiseksi ja yritin parhaani mukaan pitää kiinni opituista elämäntavoista ja olla stressaantumatta lisää. Viime viikolla myös tein treenejä lähinnä kotioloissa soveltaen, että tuntuma treeniin pysyisi yllä. Vaan kyllä tuntui hyvältä käydä eilen salilla tekemässä kunnon jalkatreeni.

Palailen lähiaikoina näiden asioiden merkeissä tekemällä koostepostauksen puolenvuoden matkasta. Yhteistyö tosiaan oli sovittu alustavasti syyskuusta helmikuuhun ja se jakso on nyt päättynyt. Ollaan kuitenkin Sallan kanssa puhuttu jatkosta, koska mun matkani kohti elämäni kuntoa on vielä kesken.

Tästä on hyvä jatkaa taas paremmilla fiiliksillä eteenpäin. :)

Vaikuttaako teillä tunteet ja kriisitilanteet syömisiin ja liikkumisiin? Jos vaikuttaa, niin miten? Ja haluan kuulla myös, miten yritätte hallita tilannetta treenien ja ruokailujen suhteen, kun muut asiat painavat mieltä?